Polku: Elävä Keskiaika ry – Ohjeita – Astiat ja ruoka – Naposteltavaa ja ruoka-aineita
Juhlapöydässä varsin sopivia naposteltavia ovat hedelmät, kuten appelsiinit, aprikoosit, granaattiomenat, hunajamelonit, kriikunat, kvittenit, luumut, mandariinit, mispelit, nektariinit, omenat, persikat, pomelot, päärynät, sitruunat, sukaattisitruunat, taatelit, vesimelonit, viikunat ja viinirypäleet. Hedelmiä voit nauttia myös kuivattuina.
Keskiajan Euroopassa voitiin napostella esim. hasselpähkinöitä, manteleita, kastanjoita, pistaasipähkinöitä, oliiveja, kapriksia, hillottuja sipuleita, kandeerattuja ruusun terälehtiä ja pieniä piiraita. Piiraissa voi olla sisäänleivottuna esim. erilaisia lihoja tai kaloja. Voit myös ottaa mukaasi ihan tavallista vehnä-, ohra-, ruis- tai kauraleipää.
Erilaiset keksit, kuten piparkakut sopivat myös eväiksi keskiaikaiseen juhlaan. Suomen kielen piparkakku-sana tulee ruotsin sanasta pepparkaka. Alkuosa siitä on peppar, pippuri, ja piparkakkujen alkuperäinen mauste onkin ollut nimenomaan pippuri. Eurooppaan ensimmäiset piparkakut saapuivat 1000-luvulla ristiretkiläisten mukana Lähi-idästä. Erityisen kuuluisia keskiajalla olivat Saksan Nürnbergin piparkakut, Lebkuchenit, joita tarjottiin parempiosaisten juhlissa ainakin vuosien 1200-1400 välillä. Sopipa hunajaisia piparkakkuja nautiskella myös paaston aikaan, vahvan tumman oluen kera. Pippuri oli tunnettu vatsan toimintaa tasapainottava ja ruoansulatusta edistävä lääkkeenomainen mauste. Nerokkaat munkit maustoivatkin Lebkucheninsa kaikilla erinomaisilla venetsialaisten laivojen tuomilla aarteilla, kuten kardemummalla, muskottipähkinällä, korianterilla, neilikalla, kanelilla, inkiväärillä, aniksella ja mustapippurilla. Makeutta leivonnaisiin toi siirappi ja hunaja.
Makkaroita keskiajalla tunnettiin paljon niitä syötiin varsin paljon. Niinpä erilaiset meetvurstit ja muut savustetut tai kuivatut lihat sopivat hyvin hiukopalaksi juhliimme.
Varakas voi ottaa evääkseen myös munia, kinkkua, kypsää kanaa tai kalaa – myös savustettuna tai suolattuna.
Juustojakin tunnettiin vaikka kuinka paljon. Joidenkin lähteiden mukaan seuraavia juustoja olisi valmistettu jo keskiajalla: Beaufort, Brie, Caciocavallo Affumicato, Comté, Emmental, Feta, Gorgonzola, Grana, Gruyére, Mozzarella, Port-Salut, Raejuusto, Rahka, Reblochon, Ricotta Romana, Roquefort ja Saint-Paulin. Useimmista juustoista on kuitenkin ristiriitaisia tietoja ja toiset juustot ovat varmasti aika erilaisia kuin nykyään. Joka tapauksessa kovia ja pehmeitä juustoja, homejuustoja (sekä sinihome- että valkohomejuustoja), tuorejuustoja ja kypsytettyjä juustoja on tunnettu keskiajalla. Juustoja on valmistettu lehmän, puhvelin, vuohen ja lampaan maidosta. Juustot olivat tärkeä kauppatavara keskiaikana ja varsinkin sellaiset juustot, joiden kypsytysaika on pitkä, säilyivät hyvin pitkiäkin kuljetuksia.
Jos haluaa olla oikein tarkka, niin ei ota oransseja porkkanoita juhlapöytään, sillä keskiaikaiset porkkanalajikkeet olivat valkoisia tai punaisia. Muissakin vihanneksissa oli pieniä muutoksia värissä ja esimerkiksi täysin valkea kukkakaali on risteytetty vasta keskiajan jälkeen. Yhdistyksessämme tähän asiaan ei kuitenkaan tartuta, joten tämä nyt mainitaan tässä artikkelissa lähinnä kuriositeettina.
Juotavaksi voit ottaa esimerkiksi marjamehua, viiniä (myös maustettuja viinejä), olutta (myös kotikaljaa), simaa tai piimää. Lapsille tai heikkokuntoisille tarjolla voi myös olla maitoa.
Mikäli tapahtumapaikassasi (kuten kesäleireillä) on ruuanlaittomahdollisuus, voit lisäksi ostaa ruuan raaka-aineiksi esimerkiksi ohraa, naurista, palsternakkaa, papuja, sipuleita, munakoisoa, pinaattia ja kerätä vaikkapa nokkosta. Etelä-Eurooppalaisissa pidoissa saatettaisiin syödä myös pastaa tai riisiä. Ilmeisesti jo roomalaisten ajalla ja sitten 1500-luvulla on myös syöty lanttua, mutta täysin varmaan ei ole, onko se ollut ajanjaksollamme käytössä.
Kaalia on viljelty useita tuhansia vuosia ja keskiaikakeittiöön sopivatkin hyvin esim. kukkakaali, parsakaali, lehtikaali ja keräkaali eli valkokaali.
Kaikki Amerikan mantereelta tulevista raaka-aineista valmistetut ruuat voi puolestaan jättää kotiin. Näihin kuuluvat esimerkiksi perunat, maissit, kalkkuna, tomaatti, kaakao, vanilja, avokado, chili, paprika, kesäkurpitsa, jäävuorisalaatti, maapähkinät, parapähkinät ja pekaanipähkinät sekä kahvi ja tee. Keskiajalla ei tunnettu myöskään maa-artisokkaa tai vihreitä papuja.
Hedelmistä ananas, greippi, kiivi, persimon, kookos ja mango eivät olleet tunnettuja vielä keskiaikaisessa Euroopassa. Oli myös sellaisia elintarvikkeita, jotka tunnettiin keskiajalla, mutta luultiin, että ne olisivat myrkyllisiä. Sellaisia olivat esimerkiksi raparperi, jota saatettiin syöttää lääkkeenä ja banaani, jota pidettiin myrkyllisenä.
Mikäli sinulla on epäaikakautisia ruoka-aineita eväänä, syö ja juo niitä vaivihkaa. Me emme toki tarkistele, mitä kunkin juhlijan pikari sisältää tai minkälaista vauvanruokaa kenenkin jälkikasvu nauttii. Se on jokaisen oma asia.
Herkullista keskiaikaa itse kullekin säädylle!
