Polku:
Heraldisen tunnuksen suunnittelijan 10 käskyä
1. Käytetään vain heraldisia värejä.
a. Varsinaiset värit: punainen, sininen, musta ja vihreä.
b. Metallit: kulta, joka on vaihtoehtoinen keltaisen kanssa ja hopea, joka on vaihtoehtoinen valkoisen kanssa.
c. Heraldiset turkikset: kärpän ja oravan nahat muunnelmineen.
2. Pyritään käyttämään vain kahta väriä, joista toinen on metalli.
3. Mikäli on olemassa perusteltu syy, käytetään kolmatta väriä, neljäs on jo huonoa heraldiikkaa.
4. Mikäli kolmatta väriä (tai yhtä väriä ja kahta metallia) käytetään, on noudatettava värisääntöä. Värisäännön mukaan ei väriä saa sijoittaa värin päälle eikä viereen eikä metallia metallin päälle eikä viereen, ellei kosketuskohta ole aivan lyhyt.
5. Kirjaimet, numerot tai tekstit eivät kuulu heraldiseen tunnukseen.
6. Kuvioiden tulee olla mahdollisimman suuria ja täytettävä niille varattu alue mahdollisimman tarkkaan.
7. Kuvioiden on periaatteessa oltava kaksiulotteisia – ainakin niin että ne voidaan tunnistaa pelkkinä väripintoinakin.
8. Kuvioissa ei luonnonmukaisuus ole tärkeää, mutta luonteenomaisuus on.
9. Heraldisen tunnuksen on oltava helposti mieleenjäävä, siihen ei saa ahtaa liikaa symboleja, vain ehdottomasti olennaisin – ihanne on yksi ainoa kuvio.10. Kuvioiden on oltava sellaisia, niinkuin koko tunnuksenkin, että ne voidaan selityksensä (blazon) mukaan mallia näkemättä uudelleen piirtää. Tämä vie myös siihen, että kuvion on oltava lajinsa yleispätevä edustaja. Voimme sanoa, että kuvion täytyy olla sellainen, jolla ei ole erisnimeä.
Heraldiikkasäännöt
1. Seuran ylläpitämään vaakunarekisteriin merkitään vaakunanselityksinä ylös vaakuna täydessä muodossa (koostuen kilvestä, kypärästä, lakipunoksesta sekä kypäränkoristeesta). Seuran jäsenillä on oikeus rekisteröidä 3 vaakunaa ja 5 kentätöntä tunnusta.
2. Vaakunat merkitään rekisteriin arkinimien mukaan, hakemuksien perusteella, hakemusten saapumisjärjestyksessä. Hakemuksesta tulee käydä ilmi tarpeelliset tiedot ja sen tulee sisältää vaakunan kuvallinen esitys.
3. Vaakunoiden tulee olla heraldisia, sisällöltään sellaisia, että ne olisivat voineet olla käytössä ennen vuotta 1400.Vaakunoiden tulee olla hyväntavan mukaisia.
4. Seura pitää vaakunarekisterin ohella yllä erillistä rekisteriä kentättömistä tunnuksista (engl.badge), jossa huomioidaan myös kypäränkoristeet.
5. Kaikilla seuran jäsenillä on oikeus käyttää vaakunaansa täydessä muodossa, vapaasti valiten kypärän muodon pata- ja pistokypärän välillä. Vaakunaa voidaan käyttää kaikilla tavoilla, joilla sitä on aikakaudella käytetty esim. lippuna, kilpenä, allekirjoituksena jne. Kypäränkoristetta voidaan käyttää kentättömänä tunnuksena milloin tarvetta ilmenee.
6. Vain aatelisilla on oikeus lisätä vaakunoihinsa arvokruunuja.
7. Seura ei rekisteröi kahta samanlaista tai liian samankaltaista vaakunaa tai tunnusta (kaksi selvää eroa) ilman aikaisemmin rekisteröidyn vaakunan / tunnuksen omistajan kirjallista lupaa. Seura ei kuitenkaan huomioi muiden vaakunarekisterien sisältöä, joten vaakunoita / tunnuksia ei suositella käytettävän sellaisissa oman yhdistyksen ulkopuolella olevissa tapahtumissa, joissa se voisi aiheuttaa sekaannusta toisen yhdistyksen vaakunarekisterin kanssa.
8. Seura pidättää oikeuden käyttää rekisterissään olevia vaakunoita julkaisuissaan sekä järjestämissään tapahtumissa, sekä ilmoittaa vaakunan suunnittelijan nimen, kuten parhaaksi katsoo ei kuitenkaan koskaan ko.henkilönä esiintyen.
9. Seuran rekisterien hoidosta ja hakemusprosessista aiheutuvat kustannukset katetaan rekisteröintimaksuilla.
10. Seuran heraldista toimintaa valvoo / hoitaa airutkollegio, joka vastaa rekisterien hoidosta, hakemusten käsittelystä heraldisten tunnusten käytön valvonnasta parhaaksi katsomallaan tavalla.
