Kaikki sivulla esitetyt kuvat löytyvät isompina täältä

 

Walon Juhla 24. - 26.3.2000

 

Walon Juhlan aikaan on kevätpäiväntasaus.
Juhlistamme siis sitä että päivä on vihdoin pidempi kuin yö ja että olemme selvinneet talvesta.
Toivotamme tervetulleeksi seuraavan kasvukauden
- juhlimme jotta seuraava sato olisi runsas, maa antoisa ja auringonsäteitä riittäisi koko kesäksi.

Perjantai-iltana sytytimme tulet pihaan, jotta paikalle saapuvat näkisivät mihin astuvat.
Odotimme innolla - koko viikonloppu ystävien seurassa täällä syrjäisellä metsästysmajalla.
Celestinus oli koristellut kanssani paikan todella hienosti: Louhenkajon liput ja seinäscrollit odottivat tulijoita.
Yö alkoi jo laskeutua kun seisoin Suositkon - juhlatilamme - edessä.
Hengitys höyrysi ja vain tuuli rikkoi hiljaisuuden.
Sitten kavioden kopse.
Vankkurien ovien paukahtelu.
Iloiset naurahdukset.
Tummat hahmot taaplaamassa mäkeä ylös pihapiiriin.
Monta halausta, monta hymyä.
Yksi menossa majapaikkaan Louheen viemään tavaroitaan, toinen jo tulossa sieltä.
Tulet, jotka heijastuvat puihin ja matkaajien pitkät varjot tanssimassa puunkuoren pinnalla.

Cele Sera

Asetuttuaan taloksi väki alkoi kerääntyä Suositkoon syömään, juomaan ja nauttimaan seurasta. Ilta kului joutuisasti rupatellessa ja kuulumisten vaihdossa. Celestinus kertoi, että jotkut ryökäleet olivat hyökänneet jonkun onnettoman kimppuun muutaman päivämatkan päässä metsässä. Olivat viisi miestä käyneet yhden kimppuun! Kaartimme kapteeni Mikael oli sattunut paikalle ja alkanut heti rohkeasti heikompaa puolustamaan. Mikael vahvana miehenä oli niistä monta päihittänyt, mutta sitten saanut pahan viillon jalkaansa eikä siksi voinut osallistua Walon Juhlaan. Siitä tuli paljon suukopua, mutta kukaan ei tuntunut tietävän asiasta mitään. Veljeni Jerome kuitenkin kertoi nähneensä matkalla tänne eräässä tienvarsikapakassa viisi miestä, jotka vastasivat kuvausta. He olivat remunneet ja puristelleet palvelustyttöjä sekä uhkailleet isäntää sanomalla, että hän joutuu paronin epäsuosioon jos ei heitä tottele.

Miska Jerome

Yön pimeimpään aikaan lämmitimme saunan. Viimeiset kukkujat lähtivät peseytymään kun Lääninherra ja muut kunnolliset olivat jo nukkumassa. Neitojen nauru ja Löylynhengen äänet jatkuivat vielä pitkään. Vähitellen kuitenkin alkoi hiljainen kuorsaus täyttää kummatkin mökit. Seisoin ulkona ja nautin hiljaisuudesta. Pihassa viimeisiä vetelevät ulkotulet ja pakkasilman yötaivas tuhansine tähtineen saivat minut väreilemään. Ehkä kirkkain koskaan näkemäni tähdenlento toivotti minulle hyvää yötä.

 

viekas Celestinus

Lauantaina heräsin hirveään mekastukseen. Ensin luulin koko paikan syttyneen tuleen.
Arvostettu Lääninherramme Celestinus oli julistanut jousiammuntakilpailun ja ihmiset juoksentelivat ympäri Louhea etsien kuka mitäkin ja ketäkin. Eivät ilmeisesti olleet havainneet ollenkaan minua - Pohjan Accaa - nukkumassa yläpankolla. Raahauduin silmät puoliummessa Suositkolle anellen Kanervalta isoa mukillista hiilijuomaa sekä puuroa, aamupalahan oli oikeasti syöty jo aikaa sitten.

Suositko Kanerva

Päivä jatkui jousiammuntakilpailuilla. Neljä miestä ja kaksi neitoa osallistui kilpailuumme. Päätimme Gwynnetin kanssa, että vaikka mitä tapahtuisi, täytyisi toisen meistä voittaa. Eihän muuten sukupuolemme maine olisi koskaan enää entisensä. Gwynnet epäonneksemme loukkasi kätensä jo melkein kilpailun alussa eikä päässyt kunnolla näyttämään taitojaan. Hän nimittäin oli siihen asti ampunut todella hyvin. Sinnittelimme kuitenkin kummatkin alkueristä läpi ja finaali alkoi.
Muutama kierros meni tasaisesti eikä voittajaa saatu selvitettyä. Sitten tilaisuuteni tuli: muut olivat ampuneet menossa olevalla kierroksella ohi. Jännitys kasvoi ja käteni hapuilivat hermostuneesti nuolta. Jännitin jouseni . . .ja ammuin täydellisen pieleen. Jänne osui hihoihini ja nuoli lähti kieppumaan hurjasti ilmassa. Se kaarsi tuulta vastaan, mutta jostain aivan käsittämästä syystä vaihtoi vinkuen suuntaansa lävähtäen suoraan maaliin. Voitto!
Noituudella ei ainakaan tiettävästi ollut osuutta tapahtuneeseen.

Gwynneth Iliana ja Sera Elisabet

Julistin alkavaksi taidekilpailun. Tuomaristo koostui niistä, jotka eivät kilpailuun osallistuneet. Todella moni oli pakannut laukkuihinsa näytettävää ja meillä olikin lähes vaikeuksia saada kaikki kilpailutyöt mahtumaan niille varatulle alueelle. Tuomareilla oli helmiä, joita asettivat miellyttävien töiden päälle. Jännitys huipentui kun helmet laskettiin. Kaksi työtä oli saanut yhtä paljon ääniä eikä niistä osannut kukaan valita voittajaa - Leonillan scrolli ja Jahrl-Erikin aseet olivat kummatkin yhtä upeita! Niinpä päädyimme jakamaan ykkössijan. Leonilla kilpaili scrollilla, jonka hän oli tehnyt kilpailun voittajalle palkinnoksi. Siksi hän armollisesti ehdottikin, että Jahrl-Erik saisi scrollin jaetusta ykkässijastaan, eihän Leonilla tohtisi sitä kotiinsakaan takaisin viedä. Tähän suostuimme ilolla.

Aurinkoinen päivä jatkui nauttien luonnosta ja mukavasta seurasta. Miehet hakkasivat iltaa varten halkoja ja osa väestä seikkaili metsissä. Odottelimme leikareitamme saapuvaksi. Juuri kun aurinko oli laskemaisillaan, he tepastelivatkin paikalle mukanaan monta soitinta ja hienot asut. Mistäkähän he olivat ne saaneet, olivatkohan ihan hoveissa asti soittaneet. . .

Isidora ja Duncan

Louhi

Lääninherran ja Priorin vastaanotto alkoi illansuussa. Airuemme Isidora kuulutti kansan Louhelle ja leikarimme, Con Affetto, aloitti soittonsa. Hiljennyimme kaikki kuuntelemaan sitä. Mielettömän hienoa musiikkia, kuin sulosointuja söpöille korvillemme. Siitä olisi voinut nauttia vaikka tauotta koko illan, mutta velvollisuuden kutsuivat.
Vastaanotossa palkitsimme kilpailujen voittajat ja otimme Pyörrevirran kaartin jäseniksi Irodionin ja Jahrl-Erikin. Samat henkilöt nimesimme myöskin meidän viidenneksi ja kuudenneksi lautamieheksemme, niin uskollisiksi, viisaiksi, ritarillisiksi ja epäitsekkäiksi olimme heidät havainneet.

Irodion

Vatsamme vei meidät heti vastaanoton jälkeen Suositkon puolelle lihapatojen äärelle. Kanerva oli valmistanut mahtavaa maukasta pataa ja laitoimme päytään monenmoista herkkua jota väki oli tuonut tullessaan. Yritimme myöskin hyvittää leikareillemme heidän vaivaansa tulla paikalle syöttämällä ja juottamalla heitä parhaan osaamisemme mukaan.

Myöhemmin olin metsässä katsomassa mahtavaa kirkasta tähtitaivasta kun kuulin Erikin ja Jahrl-Erikin tulevan sinne päin. Menin piiloon ja huhuilin heitä sieltä. Miehet yrittivät minua löytää, mutta eivät onnistuneet siinä - ennekuin kun näyttäydyin. Kadottuani taas kyykistyin erään puskan juureen jota Jahrl-Erik alkoi huitoa miekallaan testatakseen josko se on riittävän terävä, hän kun ei tiennyt minun olevan siellä alla piilossa. Meinasi lähteä Priorilta hiukset siinä hätäkässä, mutta onnekseni huusin niin lujaa että meni mies pelästyksestä ahterilleen lumipenkkaan.

Sitten juhlapaikalle ilmestyi jostain kielletty hedelmä ja leikki alkoi. Ja tottakai jossain vaiheessa tajusimme, että hedelmiähän olikin kaksi. Jopa leikaritkin innostuivat tulemaan mukaan peliin. Eräs heidän herrasmiehistään oli leikissä kovasti naisten suosiossa, osasi nimittäin suudella niin että naiset kaatuilivat ihastuksesta. Liekö myöskin osuutta asian ollut - kumminkin puolin - viinin hengillä.

Runsaan syömisen ja juomisen jälkeen siirryimme takaisin Louheen tanssimaan. Olin koristellut tilan mahdollisimman monella kynttilällä ja koko pihapiirimme oli valaistu kymmenin ulkotulin. Con Affetto soitti ja neidot tanssivat ympäri mökkiä, välillä oli jopa käytävä ulkona viilentymässä ettei pakahtuisi innosta. Ei olisi parempaa tunnelmaa voinut toivoa sinä iltana. Tuntui kuin kaikki muu olisi ollut jossain kaukana poissa, oli vain se hetki, se taika, se lämmin tunne.

Tanssimisen jälkeen rauhoitimme Louhi-mökin väsyneille matkaajille, toivotimme hyvää jatkoa leikareillemme ja siirryimme Suositkoon jatkamaan juhlintaa. Leonilla lauloi kaukaisten maiden lauluja, osaan balladeista muutkin osallistuivat. Lumoava laulu kantautui ulos asti ja sai huokaisemaan pitkän höyryävän huokauksen. Seisoin jälleen ihastelemassa pakkasenkirkasta tähtitaivasta, joka kauneudellaan salpasi hengen ja sai ajattelemaan kuinka pieni olento ihminen onkaan tuon suuren taivaan alla.

Yhtäkkiä puunhakkuupaikalta alkoi kuulua jotakin korvia särkevää ääntä. Kuutamon hohteessa Erik "Julman Punainen"han se siellä hakkasi puita ja lauleskeli suureen ääneen lauluja tuonelasta ja heistä jotka sinne menevät. Se oli niin pelottava näky, etten tohtinut heti lähestyä vaan jäin hiukan kauemmaksi seuraamaan toimitusta. Puunhakkuupaikalle eksyi myäs Irodion, Jahrl-Erik, Griffid ja Tuura. Saimme taiottua pian ison kasan halkoja jotta neidot pääsisivät saunomaan ja kummatkin mökit saataisiin pysymään lämpiminä. Osa väestä saunoi vielä sinäkin yönä, toiset vain juttelivat tai lauloivat. Meno jatkui myöhään yöhön.
Väsyneenä mutta tyytyväisenä kävelin suden aikaan nukkumaan ja kiitin mielessään sitä, joka oli näin ihanan illan meille suonut.

 

Sunnuntaina heräsin lähes omia aikojani. Ilmeisesti moni muukin oli nukkunut pitkään koska keittiössä oli vielä runsaasti puuroa eikä hiilijuomankaan saaminen ollut vaikeaa. Kanerva oli taas herännyt heti aamusta keittelemään väelle aamupalaa.

Erik Elisabet

Isidora ja Leonilla pitivät päivällä vaakunaneuvolaa ja moni innostunut saikin ongelmaansa ratkaisun. Kuulin siitä kehuja koko loppupäivän.
Auringonpaisteinen päivä meni muutenkin mukavasti, tosin vähän väsyneesti kahden yön juhlinnan jäljiltä.

Elisabet Kanerva Sera

Ilta-auringon aikaan porukka keräili tavaransa, kiitteli ja lähti.
Kanerva, Tuura, Erik, Elisabet, Griffid ja Iliana jäivät vielä auttamaan siivouksessa. Lopuksi jäin seisomaan ulos, katselemaan laskevaa aurinkoa, kuuntelemaan lintujen laulua ja miettimään kulunutta kolmea päivää.

Ei olisi todellakaan parempaa viikonloppua uskaltanut toivoa, ei lumotumpaa tunnelmaa eikä parempia vieraita Walon Juhlaan.
Kiitos siis kaikille teille ihanille ystävilleni, minulle jäi juhlastamme todella hyvä mieli.
Toivottavasti nautitte siitä yhtä paljon kuin minä.

 

Serafina de Castillon

Made in Serafina
(sähköpostia kronikoitsijalle:
ladyserafina[ät]hotmail.com)

 

Kaikki sivulla esitetyt kuvat löytyvät isompina täältä