Rakennusviikonloppu Lujakalliossa

2.-4.7.2004

Perjantaina ja lauantaina oli oikein koiran ilma.

Jami raasu oli ihan märkä.

Yritimme sateen tauotessa rynnätä äkkiä sadekatoksen suojista nikkaroimaan, mutta niskaamme iski vieläkin hirveämpi kuuro heti kun pääsimme puuhastelemaan. 

Klikkaa kuvaa niin saat sen isommaksi.

 

Lopulta kyllästyimme ja menimme sateesta huolimatta ulos. Keksimme nimittäin, että maahanhan kannattaa alkaa kaivella ojituksia kun kerran sinne oli muodostunut kunnon lätäköitä. Niinpä kaivelimme sadekatoksen eteen ja useilta lätäkköpaikoilta valmiiksi ojan viemään vettä pois telttailualueelta. 

Välillä piti hieman kuivatella.

Pidemmällä sora-alueella oli luonnostaan muodostunut pieni joen pätkä, joka kiemurteli edes takaisin ja vei vuolaan virran koloon josta se katosi maan alle. Tämä kummajainen herättikin huomiomme ja päädyimme ojittamaan vedet keskemmältä aluetta virralle. Virta kävi illalla niin hurjana että mietimme jo, että tämäkö se on se paikka johon Pyörrevirta loppuu. Loppuu, katoaa maan alle ja sinne jää. Pyörrevirran päätös, sen viimeinen kolkka. Lujakallio.

  Kuvat sain napattua vasta sunnuntaina, 
sillä sade oli niin mahdoton että en uskaltanut kastella kameraani.
Klikkaa kuvaa niin saat sen isommaksi.

 

Lauantain sateesta huolimatta saimme haettua yhden lastin lautaa. 
Tämä määrä riittikin juuri ja juuri polttopuukatoksen yhteen seinään.

Vasemmalla kuva juuri rakennetusta seinästä.
Keskellä se on jo suojattu tervapellalla.
Oikeanpuoleinen kuva osoittaa, että sisäpuoli on vielä suojaamatta.

 

 Lauretta löysi polttopuukasasta aivan uskomattoman hienon puun palasen, jolle nauroimme kaikki heti vaikka kukaan ei kertonut ääneen mitä se mielestämme esitti. Naulasimmekin naisten vessan ulkopuolelle osoittamaan että kyseessä todellakin on naisten vessa. Kukin miettiköön siitä mitä haluaa. :)

Sanaton viesti.
Klikkaa kuvaa niin saat sen isommaksi.

 

Spurguhökkelimme eli sadekatoksemmekin edistyi. Kanervan eli Marian ja Tuuran lahjoittama telttakangasseinä sai hienon käyttötarkoituksen kun keksimme, että se on juuri melkein sopiva pesukatoksen katto. Rakensimme keskelle harjan, jonka yli kangas vedetään. Tämän jälkeen se sidotaan kustakin nurkastaan olevalla lenkkiin pujotetulla narulla katoksen katoksi. Se muuten toimii. Ja näyttää yllättävän kivalta ja kodikkaalta.

 

Sadekatoksen itsensä pesupuolen seiniin tosiaan vedettiin hätäratkaisuna huopamaista kangasta. Se näyttää kauhealta, mutta estää näkyvyyden katoksesta ulos. Nyt siellä uskaltaa rauhassa peseytyä ilman että alueelta tai polulta näkisi sille puolelle ollenkaan. Tavoitteena on vielä ommella väliverho tiskaus- ja itsensäpesupuolen väliin.

 

Kaivoimme itsensäpesupuolen lattiaan kunnon ojituksen. Tasoitimme maan ja laitoimme alimmaksi kuormatrallit. Niiden päälle ostettiin uusia puisia pihalaattoja jotta paljain jaloin käveleminen pesukatoksessa olisi miellyttävää. Pohjasta tuli aika vakaa ja näin hätäratkaisuna nopeasti tehtynä aika hyvä.

 

Aloimme kaivamaan kivituhkalle kuoppia amfiteatterikulmaan. Kasaa on nyt aloitettu kantamaan ja kulmaa on aloitettu raivaamaan. Ajattelimme, että jos nyt suurimmat tuosta heittäisi amfikulmaan niin lopun päälle voisi vain kärrätä pari kottikärryllistä soraa ja peittää piiloon.
(Huomautus! Kivituhka ei ole vaarallista ympäristölle, ainoastaan ihmisille hengitettynä! Sen voi kuopata maahan ilman seuraamuksia luonnolle tai eläimille.)

Klikkaa kuvaa niin saat sen isommaksi.

 

Lujakallio sai Serafinan äidiltä lahjoituksena kaksi uutta valurautapannua, joille lyötiin naulat sadekatoksen seinään. Sveniltä lahjoituksena tuli upea kauha, joka löysi paikkansa käkkyrämännystä. 

   Stephen Kuninkaan Tarpeellista Tavaraa. :)
Klikkaa kuvaa niin saat sen isommaksi.

Serafinalta löytyi kaapin kätköistä tällaiset kynttiläjalat,
jotka lyötiin myös sadekatoksen seiniin.

  Serafinan äidin lahjoittama 
iso käsintehty savipullo, joka etsii käyttötarkoitusta. Viljalyhde-koristeeksi? 

 

Ursula innostui lauantaina nikkaroimaan sateensuojassa jotakin, joka meille muille jäi pitkäksi aikaa arvoitukseksi. Vasta sunnuntaina paljastui, että sieltä oli tulossa omatekoinen tuoli. Aivan hämmentävän hyvä tuoli muuten tulikin, se ei ole melkein ollenkaan kiikkerä vaikka onkin koottu keräilyosista!

Hieno!

 

Sen pituinen Jami.

Klikkaa kuvaa niin saat sen isommaksi.

Kirjoitti ja siirsi nettiin Serafina
Kuvat Serafina