Viikonloppu 18/2005: Terveisiä Lujakalliosta!
Rakennusviikonloppu 5.-8.5.2005 oli tuloksekas. Saimme pienellä porukalla paljon aikaan.
Torstaina matkasimme Celestinuksen ja Svenin kanssa Lujakallioon katsomaan mitä materiaaleja siellä on ja mitä tarvitaan. Laskimme materiaalimääriä ja suunnittelimme hommia. Lisäksi kävimme Hattulan sahalla tilaamassa yhteisen illanviettopaikan pöytien ja penkkien päätypuut - ja toisella sahalla sopimassa puun kaadosta ja pöytälevyjen sahaamisesta. Sitten tyhjensimme vessat.
Huomasimme että kaivon pumppu oli haljennut. Tutkailimme eri mahdollisuuksia ja päätimme ostaa ihan uuden pumpun. Tämän perässä juostiinkin sitten aika monia rautakauppoja, mutta lopputulos oli erinomainen. Saimme edellistä pumppua isomman ja tehokkaamman pumpun, joka ei falskaa! Siemenvettä ei siis enää tarvita! Päätimme että jatkossa pumppu kuljetetaan varmuuden vuoksi talveksi kotiin eikä luoteta siihen että pelkkä sen tyhjennys varmistaisi sen halkeamattomuuden. Lujakallion kaivon vesi on muuten tosi kylmää ja ihan kirkasta!
Olimme muuten positiivisesti yllättyneitä Irodionin maalta tulleista laudoista. Niistähän saa vaikka mitä kivaa! Kiitos!
Perjantaina kävimme Celen kanssa puuliikkeessä sekä rautakaupassa sekä hamstaamassa puulavoja ja iltapäivällä matkasimme taas Lujakallioon. Ostimme myös sammutuspeitteen, kuorikkeet vessaan ja kottikärryt. Marian, Tuuran, Cecilian ja Magnuksen kanssa pääsimme aloittamaan hommia. Myös Peter ja Kristiina olivat perjantai-illan mukana.
Miehet aloittivat vesisäiliön korotusta ja naiset alkoivat purkamaan vanhaa pesukatosta. Otimme harvat kuorilaudat seinistä irti ja irroitimme niistä nauloja jotta ne voitaisiin käyttää miesten vessan kattoon.
Pohjarakenne tehtiin todella tukevaksi. Kuvan otti Serafina.
Inspektöör Kirppu sanoo, että korotuksen takana on vielä aukko! Kuvan otti Maria.
Lauantaina aamulla Celestinus, Tuura ja Magnus menivät sovitusti paikalliselle sahalle, saha-apureiksi. Vanha herra oli kaatanut valmiiksi jo yhden ison männyn odottamaan. Siellä sitten herra kera apureidensa sahasi 4 m pitkiä, 7 cm paksuja tuppeen sahattuja lautoja. Laudat tulivat Lujakallioon sahan traktorilla ja me riemuitsimme. Ne ovat todella kivan näköisiä ja niistä saa varmasti tehtyä juuri sitä mitä halusimme: vaikeasti liikuteltavia, Sotanorsunkin kestäviä jykeviä pöytiä ja tuoleja alueemme keskelle. Sahan omistaja jäi hetkeksi kahville ja olimme iloisia saadessamme kertoa hänelle hieman rakennuksistamme ja harrastuksestamme. Paikallisiin asukkaisiin on todella mukava tutustua!
Sahan kuorma saapuu. Kuvan otti Serafina.
Klikkaa kuvaa niin saat sen isommaksi!
Inspectöör Kirppu sanoo, että tämä lautaläjä on vielä rakentamatta! Kuvan otti Serafina.
Tuolien ja pöytien jatkosuunnitelmat ovat, että ne kasataan pystyyn, niiden päälle laitetaan pienet puukapulat ja koko homma peitetään pressuilla. Annetaan kuivua kesän loppuun asti, jolloin ne voi suojata. Telttaleirin aikana voimme käyttää näitä pöytiä ja tuoleja, mutta niistä saattaa irrota pihkaa! Varautukaa siis ottamaan leireille mukaan sellaisia istuma-alusia ja pöytäliinoja, jotka saavat pihkaantua. Ja olisi todella hienoa ja sinne pöydälle ei kaatuisi mitään voimakkaasti värjäävää ennen suojausta.
Lauantain iloinen yllätys oli, kun Kain päräytti pihaan autollaan. Hän tarttuikin pensseliin ja suojasi miesten vessan ulkopuolelta. Samalla hän oli tutkaillut miesten vessan välikattoa ja todennut, että sinne kannattaisi porata pari pientä reikää niin ilma kiertäisi paremmin ja katto pysyisi kuivempana.
Teimme koko lauantain ja sunnuntain pesukatosta. Siinä on valmiina nyt kaksi seinää ja osa uudesta tukirakenteesta. Tiskauspuolen korotus on tehty. Pari seinähyllyä on rakennettu. Puolitoista seinää on suojattu sävytetyllä puuöljyllä.
Tekemättä on yksi seinä, ja koko tiskauspuolen seinät sekä trallien alustan soritus sekä lopun rakennuksen suojaus.
Klikkaa kuvaa niin saat sen isommaksi!
Purimme vanhaa pesukatosta ja rakensimme tilalle uutta, entistä ehompaa. Kuvat otti Maria.
Cecilia ja pesukatoksen seinä
vielä suojaamattomana. Kuvan otti Serafina.
Vesisäiliön korotus saatiin sunnuntaina valmiiksi. Siitä tuli tosi upea! Ihan kuin vahtitorni! Nyt jännäämään valuuko sieltä vesi pesukatokselle asti letkua pitkin.
Vahtitorni... eikun vesisäiliö piilossaan. Kuvan otti Maria.
Kaivo ja vesisäiliö. Pieni keltainen piste on Celestinus. Kuvat otti Serafina.
Celestinus nikkaroi sahapukin. Lisäksi saimme aika vahvan puupöydän lahjoituksena ja se on nyt Lujakalliossa. Näistä saadaan ainakin jonkinmoinen nikkarointipiste.
Sahapukki. Kuvan otti Serafina.
Klikkaa kuvaa niin saat sen isommaksi!
Minä kylvin alueelle taas apilaa. Maria ja lapset istuttivat Lujakallioon monenlaisia kasveja.
Tobias ja Auriana istutuspuuhissa. Kuvan otti Maria.
Rakennusviikonloppu 20/2005: Terveisiä Lujakalliosta!
Rakennusviikonloppu 20.-22.5.2005 meni upeasti ja ilmat todella suosivat meitä.
Hain viikko sitten perjantaina vanhan 80 litran vesipadan ja vein sen Peterille. Peter huolsi ja maalasi padan tosi hienoon kuntoon. Hain rakennusviikonloppumme perjantaina padan ja vein sen Lujakallioon. Karsimme pesukatoksen läheltä puita ja soritimme padalle sinne paikan. Laitoimme padan alle tulitiiliä ja reunustimme ne luonnonkivillä. Padan uusi tuhkaluukku ja piippu ovat vielä tekosessa. Saamme ne varmaankin ensi rakennusviikonloppuna Lujakallioon.
Kunnostettu vesipata ja sille soritettu pohja. Kuvan otti Serafina.
Jatkoimme pesukatosta. Seinät ovat nyt kutakuinkin valmiina. Veden poistumisurat on kaivettu uudelleen auki ja pohja on soritettu. Puuöljy loppui kesken, sitä pitää ostaa vielä pieni pönikkä niin saadaan loputkin seinät öljyttyä (onhan hassun näköistä jos puoli seinää on eri värinen kuin toinen puoli).
Pesukatoksen tiskauspuoli ja katokselle vievä polku. Kuvat otti Maria.
Katos ulkoa ja sisältä. Kuvassa myös hieno hieno itse nikkaroitu hylly. :) Kuvat otti Serafina.
Saimme myös hieman karsittua mäntyjä pesukatoksen ympäriltä ja teimme pitkän penkin laitettavaksi katoksen viereen. Pesupaikka on muuttanut habitustaan positiiviseen suuntaan todella paljon!
Pesukatoksen polku ja penkki. Kuvan otti Maria.
Klikkaa kuvaa niin saat sen isommaksi!
Pesukatoksen takana on nyt sitten se vesipata-pömpeli ja keskeneräinen pieni polttopuukatos. Vesipadan katos on aloittamatta.
Purimme tulitiilistä tehdyn keskustulisijan ja teimme tulitiilistä näkymättömän pohjan uuden, luonnonkivistä muuratun tulisijan alle. Lauri johti muurausoperaatiota. Tulisija jäi vielä kesken, mutta siitä näkee jo nyt että siitä tulee todella hieno! Toivottavasti se on yhtä toimiva kuin aavistella saattaa. Ainakin se on paljon aikakautisemman näköinen nyt kun se ei ole tulitiilistä tehty.
Uuden ruuanlaitto-keskustulisijan pohjan tekoa. Kuvat otti Maria.
Ruuanlaittotulisijan muurausta. Taustalla näkyy uusi pöytä sekä sadekatoksemme.
Kuvat otti Serafina. Klikkaa kuvaa niin saat sen isommaksi!
Paikalliselta sahalta oli tullut pöydän jalkojen tukkikuorma ja pääsimme kasaamaan ja tapittamaan pöytiä. Meillä on nyt valmiina kolme 4 m pitkää pirttipöydän tyylistä tuppeen sahatusta laudasta rakennettua pöytä-penkki -yhdistelmää. Niistä tuli todella hienot ja tukevat! Päätimme Laurin ohjeiden perusteella, että emme puunsuojaa kyseisiä pöytiä ja tuoleja, vaan annetaan niiden harmaantua ajan saatossa. Yhden pöydän teko on vielä kesken ja pinnat ovat hiomatta.
Lautaläjän kimpussa. Kuvat otti Maria.
Klikkaa kuvaa niin saat sen isommaksi!
Tästä se lähtee! Kuvan otti Serafina.
Pöytien tapitusta. Kuvat otti Celestinus.
Klikkaa kuvaa niin saat sen isommaksi!
Todella upeat pöydät, vai mitä? Kuvat otti Serafina.
Kolme pöytää valmiina ja keskus-ruuanlaittotulisija muurauksessa.
Takana näkyy sadekatos ja aita. Kuvan otti Serafina.
Klikkaa kuvaa niin saat sen isommaksi!
Lopuksi vielä tunnelmia Lujakalliosta:
Tablut-peli, aita, polttopuukatos ja sadekatos. Kuvat otti Serafina.
Klikkaa kuvaa niin saat sen isommaksi!
Miesten vessa ja naisten vessa. Kuvat otti Serafina.
Paikallinen alkuasukas ihastui uuteen pesukatokseemme.
Kuvan otti Serafina.
Suuret kiitokseni kaikille rakentajille! Saimme alueetta eteenpäin taas paljon.
t. Serafina
