Tapahtui Lujakalliossa 2.6.2002

Raporttia projektimme edistymisestä

 

Celestinus ja Jarl-Erik kävivät lauantaina hakemassa (maa-alueen suunnittelukokouksessa päätettyjä) lautoja ja kattohuopaa Tikkurilasta.

Sunnuntaina sitten suuntasimme Lujakallioon Celen, Jallen, Svenin ja Auroran sekä täyteenpakatun peräkärryn kanssa. Ihana ilma houkutteli jäämään nikkaroimaan, joten vietimme siis pienen kahdeksantuntisen hetken alueella. Olipas ihanaa!!!

Auroran kanssa nikkaroimme sade-grillikatokseen kaksi arkkua, johon toiseen tuli sisälle polttopuita ja toiseen sytykkeitä. Näistä arkuista puuttuu vielä kannet, mutta ne tulevat toimimaan istuimina katoksen sisäseinustoilla. Niiden päällä mahtuu myös nukkumaan jos laittaa taljaa pehmusteeksi allensa. Sijoitimme arkut sadekatoksen sisään toiselle umpeen menevälle seinustalle - ja olimme aika tyytyväisiä lopputulokseen. Nyt enää huvittaisi tervapellata ne sekä saada niihin kannet aikaiseksi. Ehkä niihin voisi myös polttokuvioida jotain nättiä...?

Jarl-Erik, Celestinus ja Sven jatkoivat sadekatoksen nikkarointia. Nyt on katto kokonaan rakennettu, sekä osittain myös huovalla peitetty. Pikkasen se jäi vielä kesken kun kattohuopa loppui, mutta erittäin hyvin saatiin sitä eteenpäin! Hyvä pojat!

Korjasimme myös vähän vessan katosta irronnutta kattohuopaa sekä jatkoimme Auroran kanssa Jatulintarhaprojektia kantamalla tarhalle suunnitellulle paikalle ympäristöstä kiviä. Huhhuh oli siinä hommaa, mutta olen aivan vakuuttunut että siitä tulee superhieno kun se on valmis! Maapohjakin on siinä alueella hienoa hiekkaa, sellaista pehmeää pikkuisille varpahille. Ajattelimme muuten ottaa tarhaan mallin Wisbyn Jatulintarhasta.

Sitten kastelimme ihan koko alueen ...tai noh ...sadehan sen kasteli. Kauan kaivattu sade! Ensin yksi ukkosrintama kiersi meidät, sitten jälkirintama ripsautti myös alueemme märäksi. Sateen jälkeen kesti ehkä viisi minuuttia niin ei enää nähnyt että sadetta olisi ollutkaan. Sadekatos pitää muuten vettä :)

Aurora, Sven ja Celestinus saivat asennettua kaivonpumpun paikalleen sekä kaivonletkun reikään ja pumpusta ulos. Sitten me pumppasimma. Ja sitten me pumppasimma. Ja arvatkaas mitä sitten teimme? Pumppasimma. Kyllä sieltä jonkin ajan päästä alkoi tulemaan vettäkin. Jee! Ekat vedet omasta kaivostamme! Nyt vain pitäisi pumpata se kaivo tyhjäksi ainakin kolme kertaa, jotta sieltä alkaisi suodattumaan juomakelpoista vettä. Tosin pienestä mudasta ja ruosteesta huolimatta nyt tuleva vesi ei ollut läheskään niin pahan näköistä kuin oletin.

 

Kirjoitti ja siirsi nettiin Serafina