Tapahtui Lujakalliossa 15.-16.6.2002

Raporttia projektimme edistymisestä

 

Lauantai

Rymistelimme Celestinuksen kanssa paikalle puolenpäivän aikoihin ja ehdimme juuri alkaa autolastia purkamaan, kun pihaan tulivat Jarl-Erik, Gertrud koiransa kanssa, Eleanor, Mase (Eleanorin mies) ja Meea (Eleanorin pikkutyttö).

Lähes heti Jalle ja Cele lähtivät hakemaan lautatavaraa ja kattohuopaa Hämeenlinnasta. Sillä aikaa teimme Gertrudin ja Eleanorin kanssa tulen nuotiopaikalle ja istuttelimme yrttitarhan läheisyyteen tammen- ja pihlajantaimia. Tytöt myös istuttivat erään kiviröykkiön suojiin suopayrittiä suuret määrät.

Säätiedotus vielä edellisenä iltana lupasi kuumaa kesäpäivää ja pilvetöntä taivasta, mutta ilma oli lähes melankolisen tumman pilvinen koko päivän. Se ei kuitenkaan menoa haitannut. Ainakin huvittuneena katselimme kun koira jahtasi pikkutyttöä joka jahtasi koiran häntää.

Jallen ja Celen tultua takaisin pojat sahasivat seinään sopivia lautoja, ja naulasivat sadekatoksen koko kaksi seinää umpeen (kuten oli suunniteltua). Myös sadekatoksen koko katto saatiin kattohuovan peittoon, myöskin "hattu" eli se josta savu pääsee ulos.

Rakensimme Gertrudin ja Eleanorin kanssa sadekatokseen neljä hyllyä, johon asettelimme heidän tuomia astioita. Naulasimme sadekatoksen kulmaparruihin viime kesänä keräämäni käkkyrämännyt naulakoiksi ja kaikenlaista ripustelua varten.

Kauempana tiellä ohi ajavat autot hidastelivat, mutta eivät uskaltaneet tulla pihaan. Harmittelimme, koska ihan hyvin olisimme voineet kertoa harrastuksestamme ja rakennuksistamme, ei tarvitsisi pelätä tulla moikkaamaan.

Saimme pumpattua kaivon kerran niin tyhjäksi, ettei putkesta enää tullut vettä. Tosin letkun alasmenemisessä on joku ongelma; se ei mene ihan niin syvälle asti kuin letkua riittäisi, ja pumpun tiivisteet taitavat falskata vähän. Vettä kyllä tulee mutta se ei meinaa tulla ylös. Vesi oli vielä sameahkoa.

Illalla istuskelimme katoksessa ja huokailimme kuinka hieno ja kodikas siitä tulikaan. Ei voisi uskoa että sekin on rakennettu sisulla ja ripauksella luovuutta, eikä ammattimiesten toimesta. Illalla myös sovimme, että johonkin kohtaan sadekatosta tulisi pienellä signatuuriksi kaikkien niiden vaakunat jotka olivat olleet sitä rakentamassa.

 

Sunnuntai

Harmaa aamu alkoi vähän kello 12 jälkeen Lujakalliossa. Paikalle tulivat lisäkseni Celestinus, Eleanor ja hänen pikkutyttönsä ja Gertrud ja hänen koiransa.

Naulasimme sadekatoksen seinälaudat kunnolla kiinni ja tasoittelimme maata. Teimme myös toiseen kirstuun istumisen kestävän kannen. Yhteen meidän kotoa tuotuun arkkuun teimme jalakset, jotta se ei ihan kokonaan pohjasta kastuisi jos tulisi tulva. Sitten naiselliseen tapaamme sisustimme katoksen niin että se oli mukavan näköinen. Celestinus taas teki tukipuut katokseen.

Eleanor ja Gertrud löysivät jostain uskomattoman hienon puunkäppyrän, joka näytti aivan linnulta! He olivat ajatelleet sen olevan lintu, sitten toivat sen minulle kertomatta mitä olivat nähneet siinä. Minäkin sanoin että se on selvä lintu. Sitten näytimme sen Celestinukselle joka sanoi että se on lintu. Päätimme tehdä siitä sadekatoksen seinäkoristeen koskematta siihen muutoin tai korjailematta sitä mitenkään, sillä se oli niin upea.

Nyt katoksesta puuttuu enää katon huovan viimeistelyt (sekä joskus tulevaisuudessa paanut siihen päälle), puunsuoja joksi ajattelimme sitä tervapellaa, pari arkkua istumista ja tavaran säilytystä varten sekä yhteen kulmaan kiinteänä tuleva pöytä. Lisäksi sen keskelle on tulipaikka muuraamatta ja katon keskus tulensuojaamatta. Muuten se alkaa olla aika hyvässä vaiheessa!

Ilma kirkastui ja upea auringonpaiste helli meitä myöhäis-iltapäivästä alkaen. Teimme vähän mittauksia alueella; maanjaon reunatolpista katokseen ja katokselta kiviaidan loppuun ja sieltä vessalle ja missä kohtaa on yrttitarha, ja mikä on katoksen ja kaivon etäisyys ...ja kaikkea sellaista pientä. Nyt saamme piirrettyä paremmin pohjapiirustuskarttaa alueesta.

Celestinus rakensi vähäisellä avustuksella laudoille telineen, jossa niitä voisi säilyttää ilman että makaavat maassa ja menevät huonoiksi. Siitäkin tuli varsin toimiva, joten kasasimme kaikki hyväkuntoiset rakennuslaudat sinne. Sitä pienempää lautakasaa emme uskaltaneet mennä koskemaan, koska olin löytänyt sieltä lauantaina västäräkin pesän poikasineen.

Pumppasimme Celestinuksen kanssa kaivon tyhjäksi vielä viimeiseksi kostoksemme, ja totesimme edelleen veden saannin olevan ongelma. Tosin vesi oli astetta puhtaampaa kuin lauantaina.

Vielä lähtiessämme hehkutimme, kuinka sadekatoksesta tuli niin paljon hienompi kuin koskaan olisimme voineet uneksia. Se on niin kodikas ja toimivan oloinen! Odotamme kärsimättömänä kesän telttaleiriä.

 

Kirjoitti ja siirsi nettiin Serafina