Lujakallion kuulumisia 26.4.2003

 

Menimme lauantaina päivällä Celestinuksen ja Jarl-Erikin kanssa kurkkaamaan mitä Lujakallioon kuuluu talven jäljiltä. Päivä oli ihanan aurinkoinen, vaikka vielä hieman kylmä.

Paikalle saavuttuamme huomasimme, että Lujakallio on löydetty. Keskeneräisessä tulisijassa oli poltettu puita (meidän jäljiltämme se oli vielä käyttämätön), kaljapullon korkkeja ja tupakanstumppeja ja muutama muovipullo oli sadekatoksessa hujan hajan sekä vessan ovea ei oltu osattu laittaa kunnolla kiinni.

Teimme pienen inventaarion, ja totesimme että 5 litran tönikkä tervapellaa, malkein kaikki uudet maalisudit ja Serafinan rautakattila olivat jättäneet Lujakallion. Joku oli ilmeisesti tarjonnut niille uuden, mukavamman kodin.

Surkeasta olotilasta huolimatta olimme onnellisia siitä, että kukaan ei ollut sentään hajoittanut mitään tai töhrinyt paikkoja. Tuntuisi nimittäin aika pahalta kun ensin kauhealla vaivalla hommataan yhdistykselle rahat rakentamiseen, sitten käydään hommaamassa tarvikkeet, organisoidaan rakennusjuttuja ja rakennetaan hiki hatussa - ja sitten joku ajattelematon tuhoaisi sen yhdellä spreypullon painalluksella. Eihän siinä mitään että käy siellä paistelemassa makkaraa ja on siististi, sehän ei ketään haittaa.

Männyt olivat kasvaneet ja hirvet mellastaneet alueella. Huomasimme aukealla myös hevosenkengän ja peuran jälkiä. Luonto oli heräilemässä kevääseen.

Odotamma rakennusviikonloppua. Serafina alkoi jo suunnittelemaan vallihautaa ja seiväsaitaa sekä itsestään laukeavaa katapulttia.

 

Kirjoitti ja siirsi nettiin Serafina