Telttaleirimme 2001

Harjoitustelttaleiri seuramme maa-alueella Lujakalliossa Hämeessä.
Ensimmäinen kesä kun on oma alue, innokkaat rakentajat viisi päivää leirillä!

Klikkaa kuvaa niin saat sen isommaksi!

Ensin vähän yleiskuvaa alueen yltä.

Niin, päivisin rakensimme normaalit vaatteet päällä ja iltaisin pukeuduimme keskiaikaisesti ja vietimme aikaa nuotion äärellä.

Siellä hiukan satoi. Jouduimme kuivaamaan vaatteita nuotiolla.

Kävipä se homma hermon päällekin, onneksi otimme ei-niin-vakavasti.

Tarinaa telttaleiristä 2001

Lauantai

Aamulla menimme Celestinuksen kanssa maa-alueelle ja istuimme hyvän aikaa pihalla ihmettelemässä onko kukaan muu tulossa koko leirille. Puolen päivän jälkeen ihmisiä alkoi ilmaantua ja saimme teltan pystytyksen käyntiin. Ukkostuuli oli tosin sitä mieltä, että klaanitelttaa ei pystytä kolme ihmistä (kun sitä tuulettomallakaan ilmalla ei meinaa kolmistaan saada pystyyn). Onneksi saimme myöhemmin apuja ja teltta saatiin nuotiopaikan viereen mukavasti. Oma nukkumatelttamme nousikin sitten helpommin ja se pääsi koekäyttöön leirin ajaksi.

Rakentaminen alkoi heti kun teltat olivat pystyssä, rakensimme vessan seinän palasia valmiiksi.

Väkeä alkoi virrata illan suussa ja Paronin vaalit koittivat. Jokainen sai pienen puuhelmen, jonka pääsi pudottamaan ehdokkaansa suljettuun koriin. Sitten vielä etukäteisäänet ja tulos oli valmiina. Onneksi olkoon Jarl-Erik!

Vaalien jälkeen rakensimme vessan kehikon valmiiksi ja seiniä päästiin kiinnittämään. Leonilla löysi Jatulintarhalle hyvän paikan ja kävin hänen kanssaan laittamassa siihen ensimmäiset kivet.

Illalla istuskelimme nuotiopaikalla paistaen makkaraa ja muurinpohjalettuja, juoden tulevan Paronin maljoja ja jutellen mukavia. Se ilta oli kerrassaan ihana.

Yöstä tuli kylmä, niin kylmä ettei meinannut kyetä nukkumaan. Hyytiäisiä oli joka puolella ja susikoiran mielestä oli aivan liian hiljaista.

Sunnuntai

Aamun päänsärystä päästyämme jatkuivat rakennustyöt. Vessan seiniä lisää, istumatasoa ja katon rakennetta. Lyhyet harjannostajaiset päästiin pitämään illan suussa, sitten vain takaisin töihin. Rakensimme vessalle myös tien jota reunustavat kivet ja keskeltä on kitketty suurimmat ruohot ja puut pois. Sera sai kasvivärjäyksensä tehtyä.

Illalla meitä oli enää kuusi ihmistä paikalla. Klaaniteltta oli vain puoliksi täynnä nukkujia.

Istuimme iltaa nuotiolla kun ilma muuttui jäätävän kylmäksi. Sitten niskaamme tuli ryöppy vettä. Yöksi tuli vuosisadan ukkonen, kaksitoista voimakasta ukkosrintamaa vyöryi ylitsemme. Ilma muuttui todella kuumaksi ja salamat löivät joka puolella. Rintamoiden välillä pystyi käymään ulkona, koska muutamaan minuuttiin ei satanut. Katseli vain tulevaa rintamaa ja salamoista valoisaa yötaivasta. Ja sitten tuli taas vettä niin että piisasi. Lähimmät salamat iskivät alle kilometrin päähän ja välillä oli enemmän salaman valoa kuin tummaa yötaivasta.

Klaaniteltan läpi alkoi virrata joki ja nukkuva Peter seilasi ympäri telttaa. Ilmapatja oli ilmeisesti sitä mieltä, että teltan sisällä ei ole ollenkaan kiva olla. Sitten se mies rypi vedessä kun heräsi. Meidän telttamme oli ihan kuiva (minulla on hieno teltanrakentaja mies :). Saimme kuitenkin nukkua pari tuntia ennen aamuherätystä.

Maanantai

Kaivonporaaja tuli kahdeksalta aamulla ja piti meitä vähintäänkin hulluina kun nukuimme ulkona sellaisella ukkosella. Nauroi suureen ääneen ja yritti näyttää ymmärtäväiseltä (kyllä kyllä te keskiaikaseuralaiset olette ihan terveitä...). Sitten se alkoi poraamaan rekan perävaunun kokoisella koneellaan. Ensimmäinen metri oli soraa, sitten alkoi kallio. Ja se porasi... ja porasi... ja porasi... ja raapi päätään... ja porasi.

Puolen päivän aikaan aloimme huolestua että paljonko vielä täytyy porata. Mies totesi että kallio on niin kovaa että sitä pystyy poraamaan puolet hitaammin kuin mihin hän on tottunut. Ei siinä sitten mitään: odotimme kynsiä pureskellen. Kului tunti ja toinen, eikä vettä tullut. Huolestuimme. Seitsemän aikaan illalla kaivonporaaja sanoi, että hän on nyt porannut 105 metriä eikä pora enää riitä syvemmälle. "Voi minua. Kahvitkin tarjositte ja sittenkin porasin teille kuivan reijän. Nyt saatte juoda vain kivipölyä" se sanoi ja jatkoi "Joutuu tilaamaan paineräjäytyslaitteen, joka lasketaan tuonne sadan metrin syvyyteen ja räjäytetään vesitiet auki." Loistavaa.

"Rahat menivät Kankkulan Kaivoon" sanoi Sera ja sitten soitettiin räjäytysauto. Lupasivat tulla keskiviikkona. Luvassa kuulemma oikein raikasta ja puhdasta vettä. Se kun sieltä alhaalta tulee (jos tulee) niin se on sitten neljä asteista. Myöhemmin kuulin että jollain naapurilla oli jouduttu poraamaan 160 metriä ennen kuin vettä tuli.

Rakennusprojekti edistyi: vessan katto ja hyvä pätkä seiniä saatiin valmiiksi. Pystytimme myös tulikatoksen perusrakenteen ja katon rakenteen. Tulikatoksen harjannostajaiset olivat illalla.

Illalla kävimme uimassa, sitten väsynyt porukka hortoili nukkumaan. Yö meni hyvin ja kaikki nukkuivat sikeästi.

Tiistai

Herättyäni paikalla oli enää lisäkseni kolme ihmistä. Rakensimme vessan lattian, hyllyn, ikkunoita ja oven, kiinnitimme kattohuovan (joka tulee jäämään paanukaton alle). Illalla pojat tekivät vessaan vielä viikinkimalliset päätylaudat jotka tulivat lovettain ristiin. Ne olivat hienot. Vessa alkoi näyttää jo ihan vessalta. Tai oikeastaan aivan liian hienolta vessaksi. Itse asiassa siitä alkoi tulla oikein kodikas!

Illanistujaisemme jäivät taasen lyhyeksi kun ukkonen tuli päälle. Tällä kertaa klaaniteltassa nukkuneet päättivät mennä autoihin nukkumaan. Ja me sissit nukuimme edelleen teltassamme. Tällä kertaa vettä tuli niin paljon että Celestinus kävi sateessa suihkussa. Meidänkin telttaamme tuli vesi sisään koska mitään jokia ei ehtinyt muodostua. Menin ulkopuolelle tekemään vedelle valumisreittejä kun salama iski lähelle. Tulin lumisokeaksi ja kävelin kaikkia teltankeppejä ja vaarnoja päin niin että jalat menivät rikki.

Ukkonen loppui alle parissa tunnissa ja pääsimme nukkumaan. Loppuyö menikin hyvin.

Keskiviikko

Väsyneet viimeiset rakentelijat raahautuivat vessalle puuhailemaan. Takaseinä saatiin paikalleen ja ovi saranoilleen. Lyhdynpidikekin kiinnitettiin seinään ja kriittisimmät paikat maalattiin tai puunsuojattiin.

Kun teltat alkoivat olla riittävän kuivat, otimme ne alas ja pakkasimme autoihimme. Siivosimme leirin ja keräsimme kaikki pullot ja roskat ja siirsimme tavarat vessaan sateensuojaan.

Kuuden aikaan illalla lähdimme kotia kohti. Kävimme vielä Celestinuksen ja Peterin kanssa järkyttämässä Tuuliharjan asiakkaita: naamansakin punamaalilla maalannut neitonen nokisissa vaatteissa ei tainnut olla ihan normaali näky. :)

 

Kolminkertainen vivat -huuto toimivalle PuuCeellemme sekä saman verran sadekatoksen rungolle. Kymmenenkertainen vivant -huutoa rakentajille! Mikään ei synny itsestään, tekijöiden ansiota se on!

Serafina
ladyserafina[ät]hotmail.com

Kuvat: Cecilia da Mare
Kuvien optimointi, webbisivut ja tarina: Serafina