Kaikki sivuilla esitetyt kuvat löydät isompina täältä

Karjala-liiton tapahtuma la 17.6.2000

Olimme vaikuttuneita siitä, miten suuren ja komean tapahtuman järjestäjät olivat saaneet aikaiseksi, mutta valitettavasti (kuten seuraava tarinakin kertoo) järjestelyt hieman ontuivat meidän seuran osaltamme. Kuitenkin kenellekkään meistä ei varmasti jäänyt pahaa mieltä - sellaista tapahtuu!

Saavuimme paikalle lauantaina kello 16.30. Saamistamme parkkilipuista ei ollut mitään hyötyä, koska kaikki paikat olivat kuulemma täytetyt. Ei siinä sitten kun etsimään jostain kadunvarresta parkkipaikkaa.

Päästyämme sitten vihdoin perille, kukaan ei tuntunut tietävän mihin meidän pitäisi siellä mennä. Eipä sitten kun soittelemaan järjestäjille. Lupasivat tulla opastamaan meidät paikoillemme, siirtyisimme vain juottolan puolelle odottelemaan.

No, me sitten odotimme hetken ...

Jahrl-Erik ja Iliana ...ja odottelimme toisen hetken

...ja odottelimme ... - äh, no käydäänpäs taas asiaan ;)

 

Vihdoinkin joku tuli hakemaan meidät. Saimme tietää, että meillä ei ollutkaan pöytää. Tai siis olihan se - jos jostakin saisimme sellaisen pölhästyä ja siirrettyä baaripöytien tai paperintekopaikan tilalle. Siis töihin ja kaljoittelijat mäkeen, helppo tehtävä! Alta aikayksikön kuitenkin meidän tehokkaat miehet olivat saaneet meille seuran esittelytiskin.

Sitten hengailemaan, eihän meillä muuta tehtävää siinä sitten ollutkaan.

 

Jossain vaiheessa kai porukka alkoi väsyä ja rupesi huvittamaan itseään mitä erilaisilla toimilla.

Tunkemalla sormia toisten korvaan... Kanerva oikealla

Erik, Leonilla, Celestinus ... tai tarkastelemalla keskiaika -neitoja eri näkökulmista ...

... tai katselemalla ihan suoraan sinne mihin haluaa ... (hups)

Griffid ja Serafina ... tai hipelöimällä neitoij ...

... tai sitten halittiin ... Cele ja Sera

Elisabet ja Erik ... ja noo teki tolleen ;0

 

No, okei: yritettiin me esitellä meidän seuraammekin.

(jäsenhankintaa) (r)öh, eiku

Irodion

Itseasiassa tämä seuran esittely-osuus oli kivaa. Moni ihminen jäi katselemaan ja juttelemaan. Oli ilo kertoa heille seuramme toiminnasta ja antaa mukaan kotiin flyer. Juhlaan oli eksynyt montakin oikein mukavaa kulkijaa ja toivommekin, että heitä näkisi jatkossakin. Oikein mukavia ihmisiä!

 

Sitten alkoikin iltajuhla. Pääsimme sisään odottamaan, että meidän ohjattaisiin paikoillemme.

Irodion, Griffid ja Kanerva ... odotimme ...

... ja odotimme ...

... ja sitten hermostuimme odottelemaan. Pyysimme moneen kertaan, että josko pääsisimme jo istumaan. Tässä vaiheessa meille kerrottiin, että meille ei ollutkaan varattu pöytää. Ihmiset siis joutuvat istuskelemaan eri puolilla paikkaa, osa yksinään tuntemattomien keskellä.

Suurimman osan saimme kuitenkin onneksi sullottua yhteen pöytään ja jäimme odottelemaan ruokaa.

Sigrid, Iliana Odottelimme siis ...

... ja sitten odottelimme ...

 

Sitten Serafina joutui ex tempore koko juhlayleisön eteen esiintymislavalle esittelemään pukuaan ja kertomaan kuinka rikas suku itseasissa hänellä onkaan.

... ja sai siitä hyvästä pitää kahta miestä kädestä kun pelkäsi niin kovin lavalle menoa.

Jalle Cele

 

Lopulta kun alkuruoka tuli, ihmiset syöksyivät sen kimppuun.

Siinä vaiheessa ei ketään varmaan kiinnostanut kuinka kylmää se ruoka olikaan...

Minulle ei tullut ollenkaan ruokailuvälineitä, joten pyysin sellaiset. Niitä ei kuitenkaan yli puoleen tuntiin kuulunut, joten kävin keittiöstä pyytämässä niitä. Tässä vaiheessa keittiösetä keksi, että olen varmasti tullut pummilla koko ruokailuun ja haen välineet vain syödäkseni toisten ruuanjämiä. Jouduimme aika tovin vakuuttelemaan koko porukalla häntä, että kyllä meidän ihan oikeasti kuuluisi olla pöydässä syömässä. Hän tuntui lopulta hyväksyvän selityksemme, mutta kieltäytyi antamasta minulle puhdasta juomamukia. Löysi kyllä jostain jonkun likaisen käytetyn mukin ja suuttui kun se ei kelvannutkaan minulle.

odottelimme

...ja odottelimme siinä sitten pääruokaa.

Sitten tuli Karjala-liiton nuorten esiintyminen, jossa meidän piti olla mukana vetämässä köyttä. Niin, emme sitten olleet. Ai miksikö? No kun kukaan ei ollut ilmoittanut sen ajankohdasta meille.

 

Tässä kohtaa tarinani katkeaakin.

- Kyllä, tarina loppui juuri!

Me emme nimittäin koskaan ehtineet syödä kunnolla pääruokaa koska meidät oli varattu sinne kello 21.30 asti. Sitten oli jo riennettävä muualle. Ja juuri kun kylmät pääruuan-nääkäleet tulivat pöytään, meidän oli lähdettävä.

Se siis sitten siitä, kiitos.

 

(Oikeasti kaikesta huolimatta meillä kuitenkin oli kivaa!)

 

------------------------------------------------------------

 

Tämän jälkeen siirryimme luokseni katsomaan Monty Pythoneja. Tässä muutama kuva siis Karjala-juhlan "jälkeisistä".

 

Kaikki sivuilla esitetyt kuvat löydät isompina täältä

made in Serafina

ladyserafina[ät]hotmail.com