Euroopan ylimistö keskiajalla - Utrion tapaan
artikkelin on koonnut Serafina

Tässä katkelmia Kaari Utrion "Perhekirja":sta.
Se kertoo keskiaikaisesta yhteisöstä, ritariromanttikasta ja perheestä.
Lainailin muutamia otteita aiheesta ylimistö.

Seurassamme aatelisto ei varmastikaan ole näin koppavaa,
mutta tässä realistiikkaa keskiajalta. Miltäs maistuisi?

Teksti saattaa sisältää otteita jotka eivät sovi nuorempien silmille.

 

"Ylimistö eli linnoissaan kirjaimellisesti rahvaan suuren massan yläpuolella. Se piti itseään yhteiskunnan johtajana, syntymästään parempana kuin muut. Ajatus maallisesta tasa-arvosta oli outo kaikille. Jalosyntyiset olivat oma lajinsa, johon eivät rahvaan säännöt sopineet. Kreivi Eckehard ja kreivitär Uta seisovat Naumburgin tuomiokirkossa (1250-luku) ylevinä kuin pyhimykset. Kreivin olemus henkii mahtia ja voimaa, kreivittären tyyntä tyylikkyyttä."
sivu 71

"Keskiajan maailmassa oli äärimmäisen vähän henkilöitä, joita nykyajan ihminen pitäisi vapaina. Aivan ylintä kirkollista ja aristokraattista kerrostumaa lukuun ottamatta kaikki olivat oman lääninherransa alaisia - alamaisuus oli jumalallisen maailman järjestyksen perusta. Oikeuksia ihmisillä oli vain, jos ne oli erikseen määritelty."
sivu 100

"Etelä-Ranskassa, Provencalessa, syntynyt ritariromantiikka kehittyi kukoistukseensa 1100-luvulla. Ritarikulttuurin leviäminen edellytti korkea-arvoisia naisia, joilla oli halua ja varaa suojella trubaduureja ja jotka olivat kyllin voimakkaita takoakseen ritari-ihanteen miespuolisen seurueensa päähän. Hienostunut käytös ja rakkausrunot palkittiin. Palkinnot olivat ensiarvoisen tärkeitä niille nuorille miehille, jotka lauloivat linnanrouvan ylistystä."
sivu 80

"Ritariromantiikka oli yläluokan kulttuuria. Lemmenpalvelus kuului vain ylhäisille naisille, ja vain heillä oli oikeus kohdella julmasti rakastajaa, vaatia tältä jopa nöyryytyksiä."
sivu 86

"1100-luvulla Ranskan Poitiersin hovi oli naisten valtakunta. Parhaimmillaan siellä asui kuusikymmentä ylhäistä naista, aikansa maallisen sivistyksen ja eleganssin huippua. Hovissa vietettiin vilkasta seuraelämää. Vieraita tuli kaukaa ihmettelemään rakkauden käräjiä, kuulemaan trubaduurien kaihoisia lauluja ja katsomaan keskiajan ihmeellisintä naista, Alienor Akvitanialaista, joka oli ensin Ranskan, sitten Englannin kuningatar."
sivu 80

"Ritarirunoja kirjoitettiin valtavat määrät, eivätkä naiset suinkaan vaienneet tässä seurakunnassa. Poitiersin hovissa runoillut Marie de France oli mahdollisesti Plantagenet-sukuinen prinsessa, ehkä kuningas Henrik II:n sisar. Hänen laulunsa ovat avoimen eroottisia eivätkä anna suurtakaan arvoa avioliitolle. Beatrice, kreivitär, vakuutti rakastetulleen, että antaisi melkein mitä vain nähdäkseen hänet aviomiehensä paikalla, mutta ainoastaan sillä ehdolla, että rakastettu oli valmis tekemään, mitä kreivitär tahtoi."
sivu 81

"Guinesin kreivi Balduin kuoli vuonna 1206. Hautajaisissa oli läsnä kreivin kymmenen aviolasta ja kaksikymmentäkolme äpärää. Mukaan ei laskettu talonpoikaistytöille ja portoille siitettyjä lapsia. Kreivi oli kuuluisa haluistaan nuoriin neitsyihin. Aviottomista lapsistaan kreivi, kuten muutkin ylhäisen herrat, huolehti hyvin. Hän naitti tyttäret, kasvatti osan pojista ritareiksi, osan kirkonmiehiksi. Balduinin eroottiset harrastukset eivät vähentäneet hänen kiintymystään lailliseen vaimoon. Kun kreivitär lopulta nääntyi synnytyksiin, aviomies suri häntä syvästi. Äpärien äidit eivät tietenkään olleet ylhäisiä, laulusissa palvottuja linnanrouvia, mutta eivät he olleet vähäisiä piikatyttöjäkään, joiden vekaroita tuskin kukaan vaivautui tunnustamaan saati kasvattamaan."
sivut 89-90

"Ritari vannoi uskollisuudenvalan lääninherralleen polvistumalla ja asettamalla kätensä herran käsien väliin.
<KLIP>
Naista ritari palveli kuten lääninherraa. Vala tapahtui samoin elein: ritari polvistui ja asetti kätensä naisen käsien väliin. Uusi lempeä suhtautuminen naisiin vaati ritaria suojelemaan leskiä ja orpoja, toki vain omaan säätyynsä kuuluvia."
sivu 84

"1200-luvun loppupuolella ritariromantiikka alkoi väljähtyä, kääntyä itseään vastaan ja muuttua naurettavaksi. Kirkko voitti rehevän maallisen menon uskottelemalla, että ihanteellinen rakkaus on siveää ja sen oikea kohde on Pyhä Neitsyt.
<KLIP>
1700-luvulla ritariromantiikka kaivettiin kumpujen yöstä. Sen ihanteista rakennettiin ylempien säätyjen käyttäytymismalli. Naisella oli oikeus valita rakastettunsa. Miehen tuli palvoa rakastamaansa naista. Rakkaus jalosti raakaa ihmisluonnetta, varsinkin miestä. Traaginen rakkaus oli ylevää. Ritarirakkauden käsitteistö alkoi elää uutta elämää romantiikan maailmassa."
sivu 90

"Pohjoismaisen tavan mukaan kihlaus oli yhtä pätevä kuin vihkiminen. Kihlauksesta syntyneet lapset olivat aviolapsia ja perillisiä, vaikka osapuolet olisivat kuolleet ennen kirkollista vihkimistä. Tätä maallista avioliittoa kirkkokaan ei pystynyt muuttamaan - se vain lisäsi mukaan oman siunauksensa. 1400-luvulla papin vihkiminen kuului jo aatelisen ja kaupunkilaisten hääseremonioihin. Talonpoikainen kansa sen sijaan tyytyi usein pelkkään kihlaukseen."
sivu 142

"Soturin uskollisuus kuului hänen herralleen, ei vaimolle. Lääninherran pettäminen oli petoksista pahin. Aviomiehen suhteita alhaissyntyisten naisten kanssa ei katsottu vaimon pettämiseksi. Vain miehen suhde naimisissa olevan ylhäisen naisen kanssa oli aviorikos. Naisen suhde kenen tahansa muun kuin aviomiehen kanssa oli aviorikos. Vaimon, rakastajan ja aviomiehen kolmio oli keskiajan pilkkatarinoiden ja pilakuvien ehtymätön lähde. Vaimon oletettiin lähes poikkeuksetta silmäilevän muita miehiä. Epäluulo saattoi olla oikeutettukin, koska aviopuolisoiden ikäerot olivat suuret ja avioliitto perustui taloudellisille seikoille."
sivu 114

"Ragusassa, nykyisessä Dubrovnikissa, joka oli upporikas kauppakaupunki, oli 1300-luvulla noin kolmetuhatta asukasta. Heistä lähes kolmannes kuului yläluokkaan. Vain tämä partiisiluokka sai hallita kaupunkia ja käydä kauppaa. Muu väestö oli käsityöläisiä ja sekalaisten töitten tekijöitä. Kaupunkien rakenne oli kaikkialla samantapainen.
<KLIP>
Niin etelän kuin pohjoisenkin kaupungeissa valtaa käyttivät porvarilliset mahtisuvut samalla tavalla kuin koko valtakunnan huipulla olevat voimakkaat ylimyssuvut."
sivu 103

"Kaikkine puutteineenkin keskiajan kaupungit olivat vapauden sekä taloudellisen ja henkisen esityksen keskuksia. Aatelisto linnoissaan nyrpisteli nenäänsä kauppiaille ja käsityöläisille: monethan polveutuivat karanneista maaorjista.
<KLIP>
Upporikkaitten kauppiaitten kaupunkitalot olivat komeita kuin aateliskartanot. Vaikka porvarien pukeutumista yritettiin rajoittaa ylellisyyslaeilla, mikään ei voinut estää brokadien, samettien, kultatupsujen ja turkisten loistoa porvarisjuhlissa. Äärimmäisessä rahapulassa aatelismiehen oli jopa harkittava tyttären naittamista kauppamiehelle."
sivu 107

"Pöyhkeän 1400-luvun ranskalainen ylimystö oli loistavinta, mitä Alppien pohjoispuolelta löytyi. Sotakentillä se taisteli yhtä tyylikkäästi kuin turnajaisissa. Ylimysten arkikäytös pyrki olemaan sivistynyttä ja muodollista."
sivu 108

"Ylhäisö eli aristokratia eli yhteiskunnan huipulla omaa elämäänsä, joka on aivan erilaista kuin ihmisten valtaosan elämä. Ylhäinen ihminen syntyi komentamaan muita."
sivu 149

"Alhaissäätyisen miehen oli lähes mahdotonta päästä koskettamaan ylhäistä naista, vaikka hän olisi ollut kuinka rakastunut ja saanut jopa vastarakkautta. Ne harvat tilanteet joissa kosketus oli mahdollinen, kuten kenkien sovitus, saivat pikantin vivahteen. Naisen nilkka oli niin voimakkaasti eroottinen ruumiinosa, aina kätketty, että suutarin käyntiä valvomassa oli esiliina, vaatimattomasti pukeutunut seuranainen."
sivu 167

 

Lähde:
Kaari Utrio, Perhekirja, Karisto Oy 2001
jokaisen otteen perään lisätty sivunumero, jolta teksti on lainattu.

Artikkelin kokosi Serafina
ladyserafina[ät]hotmail.com