Valurautaisten ruoanvalmistusvälineiden kunnostus ja hoito
Lord Fremon Venetsialainen ( Fremon [ät] iki.fi )
Valurautaiset
pannut ja padat ovat parasta mahdollista keittiömateriaalia ruoanvalmistukseen.
Moni pitää niitä hankalina hoitaa ja ruoka tarttuu aina
kiinni jne. - mutta tämä johtuu vain siitä, että pannua
ei ole hoidettu ja käsitelty oikein. Hyvinhoidettu valurautapata
vain huuhtaistaan käytön jälkeen vedellä ja tiskiharjalla
ja kuivataan - ja siinä se. Oliko siis vaikeaa?
Aiheesta voisi kirjoittaa kirjankin, mutta yritän olla tapojeni vastaisesti
lyhytsanainen.
Valurautapataa ei saa pilalle. Niin ruostunutta pataa ei ole, etteikö
sitä saisi kunnostettua. Pata on pilalla vasta kun siinä on
reikä tai se on halki tai kiero. Parhaat löydot tehdään
kirppiksiltä ja roskiksista, joissa olevat valurautavehkeet ovat
mustan/vihreän etc mössön peitossa ja näyttäisivät
kelpaavan korkeintaan myrkyn keittämiseen. Nämä lähtevät
halvalla ja könkän alla on todennaköisesti upea ruoanvalmistusväline.
Valurautapatoihin ja pannuihin pätee sanonta: Mitä vanhempi,
sen parempi.
-Älä ikinä hanki valurautapannua, jossa on puukahva.
-Älä ikinä pese rautapataa tiskikoneessa.
-Älä ikinä jätä vettä seisomaan pataan tai
pannuun tai liota sitä.
-Älä ikinä lainaa valurautaisia välineitä kavereille.
• Ruostuneen / karstoittuneen / pahannäköisen pannun puhdistus:
Tapoja on monia. Itse käytän nuotiossa hehkutusta, jossa rautavehje
kuumenee hitaasti punahehkuiseksi ja myös jäähtyy hitaasti
hiilloksen mukana. Mitä isompi ja paksumpi astia, sitä hitaammin
se täytyy lämmittää - valurauta halkeaa helposti äärilämpötiloissa,
jos se kuumenee epätasaisesti. Isoa pataa en uskaltaisi itse tällä
tavalla puhdistaa... Hehkutus poistaa kaiken paskan paitsi sen, mikä
on hitsattu kiinni.
Yksi toimiva juttu nuotion puutteessa on kosan, eli kaasupoltin - niitä
millä veistotunnin lautarumilukset poltettiin kauniin värisiksi.
Lämmitä hitaasti ja tasaisesti, kunnes rautapata hehkuu punaisena.
Anna jäähtyä hitaasti - älä ikinä nakkaa
veteen tms, silloin tapahtuu rumia tai vähintään metalliin
jää jännityksiä. Asetyleeniliekki on liian kapea ja
kuuma - eh; eli pitää osata hommansa hyvin.
Jos halkaisette pannunne kuumennuksella - älkää tulko mulle!
Varoitin!
Jos ei jaksa tai voi lämmittää, toimii teräsvilla/karhunkieli
kohtuullisesti hankausjauheen kanssa. Käsityötä on paljon,
mutta hionta tasoittaa pannun paistopintaa. Jotkut ovat menestyksellisesti
jopa hiekkapuhaltaneet valurauta-astioita; Tällöin käytetään
hiekan sijasta lasikuulajauhoa. Pahasti ruostuneen pannun ruosteenirroituksessa
toimii parhaiten fosforihappo - biltemasta tuotenumero 36-148.
Kun kaikki kakka on irti, pannu on arka ja ruostuu, jos se näkee
lähdevesimainoksen tai hikoilet viiden metrin päässä
siitä tuulen alla. Se pitää käsitellä.
•
Valurauta-astian ensikäsittely / käsittely voimakkaan puhdistuksen
jälkeen:
Uutena ostetut valurautapannut on käsitelty joko vahalla tai vernissalla.
Eurooppalaisten vehkeet ovat yleensä elintarvikekelpoista vahaa,
joka lähtee saippuavedellä ja tiskiharjalla. Idän ihmeissä
voi käsittelyaineena olla ihan mitä hyvänsä sianrasvasta
vernissaan, joten kiinangrillit on hyvä lämpökäsitellä
ensin esimerkiksi hiiligrillillä ja pestä sen jälkeen.
Joka tapauksessa suosittelen seuraavaa menetelmää;
Puhdistettu pannu sivellään ohuesti auringonkukkaöljyllä
(leimahduspiste >320 astetta). Jos löydät avocadoöljyä,
se on vielä parempi. Älä käytä oliiviöljyjä
yms salaattijuttuja, ne eivät kestä paistolämpötiloja
tai kuumentamista. Paistaessakin oliiviöljyt ovat pyllystä -
voita sen silloin olla pitää. Jotkut tykkäävät
puhdistetusta sianrasvasta, mutta nykyaikana suosin itse jotakin vähemmän
helposti härskiintyvää ja helpommin hankittavaa - eli auringonkukkaöljyä.
Pannu laitetaan kylmään uuniin ritilälle alassuin - tämä
on tärkeää; öljy ei saa muodostaa lammikoita, koska
silloin homma pissii kintuille. Ritilän alle uuninpelti + alumiinipaperia,
ettei tippuva öljy kärvähdä uunin pohjaan. Uuni päälle,
lämpöä 275 ja kun uuni on lämmennyt, annetaan olla
15 min ja käännetään uuni pois päältä.
Kun uuni on jäähtynyt, sivellään uusi rasvakerros
ja toistetaan lämmitys. Aina kylmästä kylmään.
Vanha, sileäpintaiseksi kulunut pannu ei tarvitse kuin yhden käsittelyn
- uusi tai raakalla menetelmällä karstanpoistossa ollut tarvitsee
vähintään kolme. Idea on siinä, että rasva palaa
pannuun kiinni ja täyttää valuraudan huokoset muodostaen
liukkaan ja suojaavan pinnan, johon ei tartu yhtään sen kummemmin
kuin tefloniin. Jos pannuun alkaa tarttua, se on merkki siitä, että
pannu tarvitsee yhden tällaisen käsittelyn. Normaalisti valurautapataa
ei tarvitse polttaa tai skrapata kymmeniin vuosiin, jos siitä pitää
huolta.
•
Hyväkuntoisen valurautapadan tiskaaminen:
Tiskataan tiskiharjalla ja lämpimällä vedellä. Voi
tehostaa tilkalla tiskiainetta, mutta yleensä ei tarvitse. Jos puhdistus
ei ota tehotakseen, kaadetaan pannuun pari ruokalusikallista merisuolaa
ja harjataan ja huuhdellaan huolellisesti ja kuivataan. Jos ruoka palaa
kiinni, voi pannun puhdistaa teräsvillalla, mutta sen jälkeen
on tehtävä ainakin yksi yllämainittu pinnoituskäsittely.
Pannu kuivataan aina pesun jälkeen - ei jätetä märkänä
tiskikaappiin kuivumaan. Jos pannua ei käytä pitkään
aikaan, kannattaa sivellä ohut kerros auringonkukkaöljyä
pannuun suojaksi.
•
Haljenneen valurauta-astian korjaus
Toivoton tehtävä. Okei - satunnainen sankari saattaa yrittää
kokeilla seuraavaa: Kuumennetaan halkeaman ympäristö hehkuvaksi
ja hitsataan kun rauta on hehkuvan kuumaa - eli tarvitaan kaveri ylläpitämään
lämpöä. Takohitsi ei onnistu, joten ruma jälki jää
ja hitsisauma repeää helposti uudestaan; täyteaine kun
ei ole samaa materiaalia kuin itse vehje. Esineellä pitää
olla melkoinen tunnearvo, ennen kuin kannattaa ruveta moiseen hommaan.
fremon [ät] iki.fi
