Serafinan tunikanteko-ohjeetSerafina de Castillon Tämä on perustunika ja siitä voi tehdä erilaisia variaatioita kankaiden, koristenauhojen ja mallin mukaan. Malli on yksinkertainen, mutta sillä saa ihan näyttäviä paitoja aikaiseksi! Lopussa on ohjeita kuinka teet samalla kaavalla alus- tai päällispuvun (surcoten). Mallitunikani edustaa viikinkiajan jälkeistä aikaa. Kaula-aukon malli on viikinkileikkaus (pyöreä jossa on viilto keskellä). Tosin kankaiden ja koristenauhojen osalta tunika olisi voinut olla käytössä missä vaiheessa vain vuosien 1000 ja 1400 välillä. Kankaan leikkauksesta täytyy sanoa sen verran, että se on aika myöhäinen tapa leikata tunika. Esim. istutetut (kaarevat) hihankohdat ovat aika myöhäinen keksintö. Aikaisemmin kangas vain leikattiin suoraan ja hihat kiinnitettiin vartalo-osaan suorana kiinni. Tämä mallini kuitenkin antaa enemmän liikkumavaraa koska se seuraa ihmisvartalon luonnollista taipuvuutta. Ja lopputuloshan tunikasta on lähes samannäköinen kuin aikaisemman aikakauden kaavalla ommeltu. Kuinka voit tehdä vaikkapa tällaisen lämpimän tunikan (Klikkaa kuvaa niin saat sen isommaksi!)
Ennenkuin aloitat, katso keskiaikaiset materiaaliohjeet ettei mene työ hukkaan ;) Lisäksi pese kankaat ennenkuin alat leikkaamaan niitä ettei tule yllätyksiä (kun ne kutistuvat ensimmäisessä pesussa). Tämä malli sopii parhaiten väljiin vaatteisiin - täysin tyköistuvalle tai kapealle joustamattomasta kankaasta ommellulle etsi joku toinen kaava ;) 1. Osat: Etukappale ja takakappale (Klikkaa kuvaa niin saat sen isommaksi!)
Voit käyttää kokomallina vaikka jotain vanhaa sopivaa paitaasi. Katso mallista kuinka etu- ja takakappaleeseen täytyy leikata hihankohdat. Ne ovat siis kaarevat! Ota mitta olkapäiden välistäsi ja mittaa kuinka pitkän haluat tunikastasi. Muista, että tunikan täytyy levetä olkapäästä alaspäin vartaloa kohden eli olkapäiden välinen mitta levenee (hihanpaikkojen alapuolella) rinnan kohdalla vähintään 5 cm. Katso erityisesti, että hihankohta on riittävän iso. Muuten koko paita kinnaa päälläsi. Voit huoletta tehdä "liian ison" - isonhan saa aina pienennettyä! Varo, ettet leikkaa kaula-aukkoa liian suureksi! Muista myös saumavarat! Huomautuksia: Keskiaikana oli tapana tehdä vaatteita useammasta kappaleesta, sillä ei silloin ole välttämättä ollut niin suuria määriä (taikka varsinkaan kovin leveää) kangasta. Kaikki vanhat kankaanpalaset käytettiin tarkasti hyväkseen, niistähän saatiin lisää vaatteita! Keskiajan ihmiselle kangas oli suhteessa todella paljon kalliimpaa kuin meille nykyään. Siinä sopi valita, että ostaako uuden puvun kankaat vai syökö ensi kuussa. ;) 2. Osat: Hihat (Klikkaa kuvaa niin saat sen isommaksi!)
Ota mitta olkapäästäsi ranteeseen asti ja leikkaa hiha sen mukaan. Tee hihasta riittävän leveä - muista kapeassa hihassa, että nyrkkisi pitää mahtua siitä läpi! Kapean hihan voit myös napittaa kiinni. Leveässä hihassa varo, ettei kättä ojentaessasi hihan sisältä näy siksakatut rumat (modernit) saumat. Leveneviin hihoihin sisäkäänteen päälle voi laittaa vaikka koristenauhan niin saat ne pahimmat siksakit piiloon. Muista myös saumavarat! Huomautuksia: Hiha voi joko kaveta, jatkua tasapaksuna tai levetä rannetta kohden. Keskiaikainen hiha oli usein nykyaikaan verrattuna "liian pitkä". Näin se peitti ranteen mahdollisimman hyvin. "Keskiaikaisella ladylla ei ollut ranteita eikä nilkkoja." Tämä tarkoittaa siis, että ylhäisellä naisella niitä kumpaakaan ei saanut missään nimessä näkyä! Jos teet leveähihaisen puvun, on sen alla oltava pitkä ja kapeahihainen mekko! Ranteiden piilotus on erityisen tärkeää naisilla, mutta pätee myöskin (tosin vähän löyhemmin) miehiin - ja miesten ylhäisövaatteet olivat lähes poikkeuksetta pitkähihaisia. Keskiaikainen lady ei edes kesällä näyttänyt ranteitaan vaan pukeutui silloin korkeintaan kevyempiin kankaisiin. Pyykkärit ja muut työläiset sitten käärivätkin hihojaan surutta pois työnsä edestä. Koska ladyn ranteet ja nilkat olivat peitossa, oli kaula-aukko ainoa joka sai olla avoin. Tätä käytettiinkin sitten ajoittain hyväksi ;) 3. Koristenauhat (Klikkaa kuvaa niin saat sen isommaksi!)
Jos koristenauhasi on kovaa, älä ompele sitä saumojen sisään sillä se kutittaa ja raapii ihoa. Tällöin kiinnitä se esim. hihan päälle vasta kun paita on valmis ja käännä koristenauhan toinen pää kaksinkerroin (niin että se ihan pää jää piiloon) ja peitä näin nauhan päät. Muista siksakata koristenauhan leikkauskohdat ettei se purkaannu! Huomautuksia: Koristeita ja koristenauhoja käytettiin yleisesti jos niihin oli varaa. Mieti siis persoonaasi, olisiko hänellä varaa kulta- tai hopeakirjailtuihin nauhoihin, miten paljon ne maksaisivat jos eläisimme oikeasti keskiajalla. Koristenauhoja käytettiin yleisimmin kaula-aukon, hihansuiden ja helman koristamiseen. Myöskin voit hyvin laittaa niitä moneenkin kertaan hihaan. Lisäksi ne saattavat kauniisti peittää kahden kankaan liittymäkohdan. 4. Osat yhteen (Klikkaa kuvaa niin saat sen isommaksi!)Sitten ompele sivusauma hihasta helmaan asti kiinni (mutta katso, että mahdut
liikkumaan siinä vaikka harppoisit pitkin askelinkin). Huomautuksia: Helmaa leventämällä ja pidentämällä saat aikaiseksi
mekon. Alusmekko kannattaa olla keveämpää kangasta ja pitkähihainen. Päällismekko
(surcot) taas kannattaa olla lyhythihainen tai hihaton ja paksumpaa kangasta. Muistathan
myös, että voit muunnella kaula-aukon muotoa haluamaksesi. Antoisampia ompeluhetkiä toivottaa
Nämä olivat keskiaikaisen tunikan teko-ohjeet Serafinan mukaan. Takaisin kirjastoon |