1100- ja 1200-luvun sametti

suomenkielinen lyhennelmä Lydie LaBarthen webbisivulta
(linkki sivuille on poistettu, koska sivut ovat hävinneet.)

Kääntäjä: Anneli Haimi



Lähteet L.L.:n tekstiin lainausten lopussa (täydelliset bibliografiatiedot L.L.:n sivulla).

Kääntäjän huomautus: Samettia oli olemassa jo 1100-luvulla. Sitä tehtiin eri raaka-aineista: pellavasta, puuvillasta, silkistä tai villasta. Sametista tekee sametin ylimääräinen silmukka kuteessa, joka voidaan leikata auki, joten kankaan pintaan tulee ikäänkuin nukka. En ole kankaankudontaekspertti, joten en osaa selittää mitä on toimikassidos tai parkkumi. Sanojen käännökset ovat suoraan WSOY:n isosta sanakirjasta.

Toim. huom.: Tässä artikkelissa väitetään, että vakosametti olisi seuraamme sopiva materiaali (käytössä Euroopassa tai Arabiassa vuosien 1000 ja 1400 välillä). Suurista etsinnöistäni huolimatta en ole löytänyt vastaavanlaista väitettä mistään muualta, joten ennenkuin asia on ristitarkistettu en suosittele kenenkään tekevän vakosametista keskiaikavaatteita. Sametti sitä vastoin on varmasti aikalainen materiaali. Tosin musta sametti on ollut ajanjaksollamme niin kallista, että se liitetään yleisesti ennemminkin myöhäisempiin aikakausiin. Muunvärinen sametti taas on oikein käypää rikkaalle persoonalle. t. Serafina

L.L. kertoo tekniikasta: Kudottaessa kudelanka kierretään loimen lisäksi silmukoille ylimääräisten ohuiden tankojen ympärille, jotka poistetaan valmiista kankaasta. Kankaan pintaan syntyy näin tasainen kerros silmukoita, jotka voidaan leikata auki tai jättää lenkeiksi. Siitä syntyy nukka, joka on sametille tunnusomainen. Kaikki kudelmat voi koristella ylimääräisillä langoilla, jotka kulkevat kankaan päällä. Tulosta sanotaan brokadiksi. ”Nukka tai bukleekudos saadaan aikaan vetämällä lisätyt kudelangat silmukoille. Faaraoidenaikaisessa Egyptissä tunnettiin tämä menetelmä. Myöhemmissä löydöissä on pellavaa kudottu vetämällä kudelankaa ylimääräisille silmukoille.” (Harris, s. 22)

Puuvillasametti (engl. velveteen) on puuvillaa, joka on kudottu sametin tapaan. Se on eräänlaista puuvilla-pellavasekoitekangasta, parkkumia (engl. fustian), joka on tehty toimikassidoksella. Se voi olla myös puuvillan ja silkin sekoitus. Varhaiset sametit ovat hyviä esimerkkejä parkkumista. Jo 800-luvun Ranskassa on löytöjen mukaan tehty toimikassidoksista puuvillasamettia. Vakosamettia (engl. corduroy, r. Corde du Roi) kudottiin alhaisaatelistolle ja kuninkaiden palveluskunnalle keskiajalla. Siinä oli ylimääräisiä kudesilmukoita pituussuuntaisissa riveissä, jotka leikattiin auki. Tulos muistuttaa nykyajan vakosamettia. Se on sukua parkkumille, mutta sitä kudottiin paksusta villasta, pellavasta tai puuvillasta ajanlaskumme alkuvuosisadoilta lähtien. ”Kolmeulotteisia tekstiilejä, joissa on silmukkainen tai nukkainen pinta, sanotaan yhdistelmäkudoksiksi, joissa on lisäkuteita. Jo 2000 eKr. egyptiläiset kutoivat pellavakankaita, joissa oli ylimääräinen pellavakude vedettynä silmukoille. Se antoi kankaalle näköä ja lämmitti.” (Wilson, s. 69)

Sana ”fustian” (mahdollisesti ”parkkumi” suomeksi) on peräisin 1100- ja 1200-luvuilta. Se viittaa puuvillasamettiin ja vakosamettiin. Termiä käytetään erityisesti runsaskuteisista kankaista, joissa kudesilmut voidaan leikata auki nukkaisennäköisiksi. ”Fustian: karkeaa puuvillatoimikasta, joka tehdään pellavaloimesta ja puuvillakuteesta, kudotaan sametin tapaan, silmukat leikataan auki. Sitä kudottiin Italiassa, Espanjassa, Saksassa ja Hollannissa, ja se mainittiin Englannissa ensimmäisen kerran 1114. … Puuvillasametti ja vakosametti luetaan kuuluvaksi fustian-kankaisiin.” (Clabburn, s. 113)



Takaisin kirjastoon

tak_paas.jpg (2489 bytes)