Serafinan ohjeita keskiaikaisiksi ruokailuvälineiksi
Serafina de Castillon
Mielestäni ehkä tärkein väline on kunnollinen veitsi eli ruokailupuukko. Siihen käy yleensä lapinleukuntyyppiset ja puukahvaiset puukot yms, kannattaa kysellä asemestarimme jos sinulla on epailyksiä puukkosi suhteen. Puukon tuppi onkin sitten hankalampi juttu (ja on kornia jos siinä lukee vaikka Mannilan tehdas 1992...). Tuppia tekevät jotkut itse, tässäkin asiassa varmasti löytyy apuja asemestarilta tai Waruskillalta. Nahkaa on pystytty pakottamaan, joten kohokuviot ovat tupessa ok.
Peter sanoo asiasta näin (tämä on vain lisätietoja tarkkoja tietoja halaville): Leuku (jossa on aina hyvin leveä terä puukkoon verrattuna,) ei kovin paljon keskiaikaista veistä muistuta. Olen ollut sitä mieltä, että tuo terän muoto on väärä ja siksi parempi vaihtoehto olisikin aivan tavallinen puukko. Tavallisen puukon terä on yleensä lyhyempi, kuin kahva, mutta keskiaikaveitsen ja leukun terä ovat yleensä taas pidempiä.
Haarukoita ei ollut ajanjaksollamme. Yksi- tai kaksiteräiset piikit käyvät. Ainakin Tallinnan seppä ja Tukholman viikinkikauppa myy sellaisia piikkejä joilla on helppo nappailla vaikka juustonpaloja. Kaksiteräisiä löytyy useimmin joko tinaisia, puisia tai metallisia. Niitä löytyy varmaan helpoiten kirppiksiltä tai mummon laatikoista. Myös joskus jossain Stockmannin "osta-Suomi-Lappi-matkamuistoja" -puolelta on saanut sellaisia puisia kaksihaaraisia atraintyylisia ruokailuvälineitä.
Puulusikka on kiva keksintö, niitä saa todennäköisesti vieläkin esim. Kodin Anttilasta yksittäiskappaleina. Ne ovat ihan tavallisia ruokailulusikoita ja ne käyvät tapahtumissamme.
Leonilla sanoo asiasta näin (tämä on vain lisätietoja tarkkoja tietoja halaville): Meidän aikakaudellamme käytossä ollut malli poikkeaa jonkin verran nykyisestä. Kyseessä on ns. nyrkkilusikka, jonka lusikointiosa on pyöreä (tai lähes pyöreä), ja varsi sangen lyhyt johtuen nykyisesta poikkeavasta pitelyasennosta. Sita siis pidettiin koko nyrkillä niin, että peukalo oli itseen päin.
Lautasiksi, kipoiksi ja kupeiksi käyvät saviset, puiset, metalliset ja lasiset. Kirkasta lasiakin oli olemassa vaikka ilmeisesti värillinen lasi on ollut yleisempää. Lasissa ei saisi olla puristusmuottijälkiä - vanha ja ropeloinen lasi on huomattavasti tunnelmallisempaa ;). Aikalaisessa lasissa oli ilmeisesti poikkeuksetta ilmakuplia sisällään, koska kaikki lasiesineet puhallettiin. Huom. lasi oli kallista ja yleisesti vain rikkaiden käytössä!
Leonilla sanoo asiasta näin: Lasista tehtiin käsittääkseni etupäässa juoma-astioita, jopa juomasarvia, sekä kaatimia. Lasia tuotiin paljon Frankkien mailta, etupäässä Reininmaalta. Joukossa on paljon vaaleaa värillistä lasia, ts. vaaleansinistä/-turkoosia, -vihreää ja -keltaista. Myös lähes kirkasta lasia on, tosin siinä on yleensä esim. keltaisia tai punaisia vaihtelevanpaksuisia raitoja. Myös tummia värillisiä laseja löytyy. Tarkea seikka puristesaumojen puuttumisen (tai heikon havaittavuuden :) ) lisäksi ovat ilmakuplat; puhalletussa lasissa on aina kuplia.
Vanhahtavan näköiset viinipullot käyvät tapahtumassa pöytäänkin JOS niissä ei ole kierrekorkkia ja niistä on liotettu etiketit irti. Tai sitten voit ostaa värillisen korkki-korkkisen lasipullon johon käyt keittiössä tai muualla piilossa kaatamassa viinit. Tiimarissa saattaa olla tosi kivoja lasipulloja hintaan 15 mk/kpl. Niitä löytyy monenvärisiä ja muotoisia. Ainoa huono puoli niissä on, että korkki on huono. Sen voi tietenkin vaihtaa taikka sitten vain tyytyä siihen, ettei viiniä voi siinä pullossa kuljetella (vaan kaataa siihen vasta vähän ennen kuin kantaa pöytään).
Pieniä maustepurkkeja saa usein Tiimarista alle kympillä. Ne ovat värillistä lasia huonolla korkkikorkilla. Ihan kivoja laittaa poytään suolalle tai pippurille.
Tinalautasia loytyy yleensa aika hyvin kirppiksiltä ja niiden hintakin on välillä aika edullinen (vitosellakin saattaa saada). Savikippoja saa kirppareilta (tai jos loydat keramiikkaliikkeen). Tumma lasitus on periodimpaa kuin kirkas. Tallinnassa ja Wisbyssa on ihania keramiikkaliikkeitä. Joistakin Suomen kaupoista loytyy dreijatun näkoisiä keramiikkakippoja, hinnat tosin voivat olla pilvissä. Muistan nähneeni joskus käypiä kippoja Anttilassa (eli ihan tavallisia savisia lasitettuja) ja vieläpä järkevään hintaan.
Helenan vinkkejä: Messinki-, tina-, kupari-, ja hopea-astiat saa käytön jälkeen helpommin puhtaaksi, kun niitä ensin liottaa jonkin aikaa kuumassa vedessä, johon on pilkottu sitruuna tai pari riippuen veden määrästä. Sitruunoissa oleva hedelmähappo irrottaa hyvin lian ja hapettumat ja pitää esineet kirkkaina kuitenkaan vahingoittamatta niitä. Liotuksen jälkeen esineet vain huuhdellaan ja pestään esim. Fairylla tai nestemäisellä Vimillä ja kuivataan pehmeällä liinalla. Astianpesuharjaa tai karkeaa sientä EI saa käyttää, koska se naarmuttaa pehmeää metallia, jolloin sen puhdistaminen on vaikeampaa tulevaisuudessa. Joskus jos loytää kirpparilta kauniin messinkiesineen on sääli pestä siitä pois kaunis patina, mutta kun esine tulee käyttöön, on sitä huomattavasti kivempi käsitellä puhtaana, varsinkin kun ei tieda missä se on viimeksi pyörinyt...
Messinki ja kupariesineita ei suositella käytettäväksi ilman hopeointia tai tinausta, koska niistä liukenee kuparia, joka ei ole terveellistä (suurissa määrin) ihmisen elimistölle. Katsoisin kuitenkin, että tässä tapauksessa puhutaan esineiden jatkuvasta ja päivittäisestä käytöstä. Erityisesti tina-astioiden kanssa olisin varovainen, sillä tinaesineiden valmistamisessa on monesti käytetty lyijyä, koska se parantaa tinan kestävyyttä ja on halvempaa. Katsokaa siis niita leimoja astioiden pohjissa, sillä niistä pitäisi näkyä onko esine puhdasta tinaa. Halpoja matkamuisto kippoja ja kuppeja kannattaa erityisesti syynätä tarkkaan, ne kun on usein valmistettu maissa, jossa ei olla oltu turhan tarkkoja sen suhteen, mitä metalliseokseen on tungettu. Mikäli arveluttaa, on varsin helppoa hankkia itselleen savikippo ja kuppi.
Esineet, joista tinaus tai hopeointi on kulunut pois voi usein tinauttaa tai hopeoittaa uudestaan, mutta en valitettavasti tiedä paljonko se maksaa ja missä työn voisi teettää. Jotkin antiikkiliikkeet saattaisivat tietää ja hyvinvarustelluista kultasepänliikkeistä voisi myös kysellä.
Pärettäkin saa käyttää ja hätätapauksessa tumma leipä toimii ihan hyvin yhden ruokailun lautasena.
Vyöllä kuljetettavat "metsästäjänkupit" - eli puusta kaiverretut korvalliset kuksat - käyvät mainiosti (mutta Suomessa ne taitavat maksaa tynnyrikaupalla maltaita). Tallinnasta niitä taas saa käsityönystävien kaupasta hintaan n. 50 Suomen mk. (Huom: katso Kanervan Tallinnanmatkaajan ohjeet niin löydät paikan Tallinnassa!)
Leonilla sanoo näin: Kiseleffista (basaari) saa sellaisia yksinkertaisia korvattomia puumukeja 65 mk/kpl.
Myös sarvesta tehdyt juomasarvet ovat ok. Niitäkin löytää kirppareilta tai sitten joillain markkinoilla saattaa niitä olla kaupan. Riski tosin on suuri että niitä saa vain raakasarvina, jolloin joutuu itse raapimaan sen puhtaaksi ja pinnoittamaan sisäpinnan mehiläisvahalla yms.
Kaytännöllisiä ovat kangaspalat. Ne käyvät mainiosti leipälautasiksi ja kaiken kuivatavaran alustaksi. Pukuja tehdessä kannattaa jättää sopivia hukka-kangaspaloja tätä käyttöä varten (eikä heittää roskikseen). Jos innostut tekemään itsellesi hienoja lautasliinoja, voit vaikka kirjailla niihin jotakin kivaa.
Kaikenlaista voi piilotella pienten pussien sisään, mutta kaljapullo nahkapussissa EI OLE OK! Se paistaa niin voimakkaasti sieltä ulos etta se on kaljapullo! Myöskin kalja- tai siideripullon avaaminen - niin että ääni kuuluu - ei ole korrektia. Ei-niin-keskiaikainen korkkikorkkinen viinipullo taas kulkee ihan kivasti vaikka kankaisessa tai nahkaisessa pussissa ;)
Listan kokosi
Serafina,jolle saa
huomautella mahdollisista virheistä.
ladyserafina[ät]hotmail.com
