Yleisimmät ompelupistot keskiajalla
Lady Joanna von LewenrodesKuvat Tulivainion Kristiina
Käsin ompelu on todella hauskaa. Se on rentouttavaa ja sitä voi tehdä missä tahansa, ja vaikka se on hieman hitaampaa kuin koneompelu on se myös todella palkitsevaa. Harjaantunut silmä myös näkee jo kaukaa, onko keskiaikamekko käsin vai koneella ommeltu. Jokainen toki valmistaa vaatteensa omien resurssiensa mukaan, mutta tämän artikkelin tarkoituksena on antaa vinkkejä käsin ompelusta kiinnostuneille ja osoittaa, ettei se todellakaan ole ylitsepääsemättömän vaikeaa. Koska aiheesta ei ole suomenkielistä kirjallisuutta, olen käyttänyt ruotsin- ja englanninkielistä lähdemateriaalia. Ongelmia syntyy termien kääntämisestä. Olen löytänyt pistoille useita eri suomenkielisiä termejä, ja yrittänyt olla johdonmukainen niiden käytössä, mutta en vanno, että käyttämäni käännös olisi ainoa oikea ja olen siksi lisännyt perään englanninkielisen vastineen. Käsin ompelun välineisiin voi tutustua Elinan Neulakko -sivuilla.
Liitossaumat
Etupisto (running stitch) Etupisto on ilmeisesti ollut yleisin pistotyyppi keskiajalla. Sitä käytettiin kappaleiden yhteen ompeluun.
Tikkipisto (backstich) Tämä on etupistoa vahvempi pistotyyppi, jota on käytetty etenkin saumoissa, joihin kohdistui paljon rasitusta (esimerkiksi istuvissa vaatteissa). Jälkipisto on versio tikkipistosta, jossa oikealle jääviä pistoja ei ommella toisiinsa kiinni. Jälkipistoa ei ole ainakaan dokumenttien valossa käytetty keskiajalla.
Sauman vahvistus etupistoin Etupiston tai tikkipiston kanssa käytetty tapa avata saumavarat litteiksi, ja mahdollisesti vahvistaa ommelta. Etupistoin vahvistettua saumaa on käytetty Lontoon kaivauksissa löydetyssä sukassa sekä kuningatar Margaretaan assosioidussa puvussa. Etupistojen tarkoituksesta ja käytöstä on kiistelty. Hyvä on ainakin muistaa, ettei mikään osoita, että etupistoja olisi käytetty koristeluun tai että ne olisi tehty puvusta poikkeavan värisellä langalla.
Sauman vahvistus luotospistoin Työstetään samoin kuin etupistoin vahvistettu sauma, mutta saumavarojen avaamisessa käytetään luotospistoa (joskus törmää myös termiin katepisto). Grönlannin löydöissä olkasaumat on usein viimeistelty tällä menetelmällä. Ilmeisesti luotospistot ovat samalla vahvistaneet saumaa, sekä estäneet sitä purkautumasta.
Katesauma (Run-and-fell seam, flat-felled seam) Etupistoin tai tikkipistoin ommellun sauman toinen saumavara leikataan kapeammaksi, jonka jälkeen leveämpi saumavara käännetään tämän päälle ja kiinnitetään katepistoin, eli luotospistoin. Tätä huolittelumenetelmää on löydetty ainakin Oslosta ja Yorkista.
Piilopistot / yliluottelu (overstiching, oversewing, whip stiching, top sewing) Tämän pistotyypin ideana on minimoida kankaan hävikki saumavaroissa. Se toimii kaikkein parhaiten nahalle (jossa sitä on alun perin käytetty), sekä vanutetulle villalle, joka ei purkaannu. Pistot pistellään vain muutaman langan päästä reunaa ja lopuksi sauma avataan sormella painaen. Tätä pistoa voidaan käyttää myös purkautuvalle kankaalle, mutta silloin reunoista täytyy kääntää ensi saumavarat. Tällä pistolla saa aikaan ihanan sileän ja saumavarattoman sauman.
Päällekkäinen sauma (overlapping seam) Nimensäkin mukaan tässä saumassa on ideana toistensa päälle asettuvat kankaiden reunat, jotka kiinnitetään pieni luotospistoin toisiinsa. Tällainen "tuplaommel" luo tukevan ja kestävän sauman, ja yhtä lukuun ottamatta kaikki Lontoosta löydetyt päällekkäiset saumat kuuluivat sukkien jalkaosaan. Tämä saumatyyppi toimii myös parhaiten nahalle ja vanutetulle villalle, mutta halutessaan sitä voi muuttaa purkautuville materiaaleille sopivaksi kääntämää molemmat reunat sisään.
Oikealta ja nurjalta puolelta ommeltu sauma Woven into the Earth -kirjassa arvellaan, että suurin osa Grönlannin löytöjen pitkistä saumoista on ommeltu oikealta puolelta pienillä näkymättömillä pistoilla, ja nurjalta puolelta saumavarat on kiinnitetty tiukoilla luotospistoilla.
Helman huolittelu
Päärmäys (hemming) Suurin osa helmoista ja hihansuista käännettiin joko yksin- tai kaksinkertaisesti sisään ja huoliteltiin joko
A) etupistoin
B) päärmepistoin tai
C) päällitikkauksin.
Grönlannin löydöistä suurin osa kaula-aukoista sekä huppujen reunoista on käännetty luotospistoin, jonka jälkeen aivan reunaan on lisätty yksi tai kaksi riviä päällitikkausta. Ei kuitenkaan ole todisteita, että nämä päällitikkaukset olisivat olleet erivärisiä kuin pohjakangas.
Rullapäärme (Rolled hem) Rullapäärmäys sopii erityisen hyvin ohuille huntusilkeille, mutta vaatii taitoa. Reunaa on hyvin vaikeaa nuppineulata etukäteen, jolloin sorminäppäryys on erittäin tärkeää. Piston on tarkoitus kietoutua reunan ympäri.
Silkkinauha Yksi tapa huolitella kankaan reuna on käyttää Lontoon kaivauksista löydettyä metodia, jossa helma käännetään silkkinauhan alle. Silkkinauha on noin 5 mm leveä, ja aivan reunassa kiinni, peittäen käänteen huolittelemattoman reunan. Nauha kiinnitetään kahdella rivillä etupistoja (yksi yläreunassa ja yksi keskellä nauhaa), sekä alareunasta päärmepistoin (hem-stich).
Lautanauhareuna ja nyörireuna Lautanauhalla vahvistettua reunaa on käytetty paljon sekä Lontoon, että Grönlannin tekstiililöydöissä niin koristeena, kuin vahvistamassa mm. napinlävellisiä hihansuita. Myös punottuja nyörejä on käytetty samaan tarkoitukseen. Yleensä lautoja käytetään kahdesta neljään kappaletta, ja lankoja on voitu pujottaa joko jokaiseen kulmaan tai vain kahteen vastakkaiseen, kuten Woven into the Earth -kirjassa näytetään. Woven into the Earth ja Textiles and Clothing toteuttavat lautanauhahuolittelun hieman eri tavoin. Lontoon löydöissä lautanauha on tehty kankaan viereen (kuva 1), kun taas Grönlannin löydöissä (kuvat 2 ja 3) nauha työstetään kankaan päälle. Grönlannin lautanauhoja kuvataan termillä tablet woven piped edge, mikä viitaisi siihen, että nurjan puolen langat voisi myös vetää tiukaksi ja näin muodostaa lautanauhalla "putken", eli terereunan.
Koristepistot
Valesauma (false seam) Useassa Grönlannin löydöissä on käytetty valesaumoja, joiden tarkoituksena on ollut tehdä puvusta symmetrinen.
Päälletikkaus (top stitch, tab stitch) Tätä oikealle puolelle näkyvää pistoa on käytetty paljon varsinkin hihansuissa, kaula-aukoissa, tasku-aukoissa sekä huppujen reunoissa.
Kiinnitykseen
Napit Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Joissain tapauksissa on mahdollista, että ennen suppuunvetämistä napin sisälle on laitettu lisätäytettä. Lontoosta on löydetty myös litteitä nappeja, joiden siällä on ilmeisesti ollut puupalat.
Nyörireiät ja napinlävet Nyörireiät ja napinlävet tehdään napinläpipistoa (buttonhole stich) käyttäen. Napinläpeä tehtäessä reikä leikataan aina ennen ompelua, mutta nyörirei´issä kangasta ei tulisi leikata, vaan käyttää kangasnaskalia tai esimerkiksi erikokoisia neuloja ja sukkapuikkoja ja työntää ne kankaan lankojen välistä. Jos vaatetta ei ole vuorattu, napinläpien ja nyörireikien taakse on hyvä asettaa joko pellava- tai silkkipala tai leveä silkkinauha.
