Elävä Keskiaika ry - Historiallisia pukuja

Mi-parti (termi ranskaa) tarkoittaa lyhykäisyydessään sitä, että vaatteiden puolikkaat ovat edestä katsottuna erivärisiä eli "vaihtovärisiä". Värit on aina jaettu pystysuoraan. Englanniksi tätä tapaa on kutsuttu myös nimellä "Particolored" tai "parti-colored". Ruotsissa termi on "halvskifter". Tarkoitukseni on tässä esitellä perusajatuksia kyseisestä vaatemuodista.

Hyvin varhaisista ajoista lähtien sotajoukkojen pukeutuminen on tehnyt heidät kaukaa tunnistettaviksi, luokittelulla "meitä", "heitä" tai "muita". Kuvia ja merkkejä on ollut ikuisista ajoista lähtien, mutta itse heraldiikka sääntöineen, eriteltyine tunnuksineen ja väreineen syntyi Euroopassa 1100-luvulla feodaalijärjestelmän puitteisiin. Tämän jälkeen vaakunoista tuli periytyviä.

Heraldiikan muotoutumiseen vaikutti voimakkaasti asetekniikka. 1100-luvun lopulla ratsumiesten keskuudessa yleistyi jalustimen käyttö, jolloin soturin kädet vapautuivat miekan ja kilven kantamiseen. Koska haarniska peitti miehet ympäriinsä, tarvittiin tunnus josta herrat erotetaan toisistaan. Lukutaidottomuuden takia kannatti käyttää kuvaa eikä tekstiä.

Heraldiikan loistokaudella 1200-1400 -luvuilla vaakunat tuotiin erittäin voimakkaasti sotavarusteiden lisäksi myös vaatteisiin. Ritarilaitos ja turnajaiskulttuuri heräsi eloon. Vaakunoilla alettiin merkitä kaikkea mitä omistettiin. Vaakunat ja heraldiset säännöt olivat muotoutuneet kutakuinkin lopulliseen asuunsa 1200-luvun lopulla. Tällöin myös heraldiset värit olivat vakiot. Tämä heijastui myös mi-parti -muodissa.

Olen löytänyt malleja mi-parti puvuista hyvin monelta vuosisadalta; 1100-luvun lopun Saksasta, 1200-luvun Englannista ja Italiasta - ja 1300-luvulla sekä Saksasta, Ranskasta, Englannista, Espanjasta että Italiasta - ja 1400-luvulla Ranskassa, ja Ruotsissa jo kirkonkin seinillä. Muoti koski sekä miesten että naisten vaatteita.

Kahteen osaan vaihtovärinen mi-parti tarkoittaa sitä, että vaate on kauttaaltaan kaksivärinen. Eli esimerkiksi koko puvun oikea puoli on hopean värinen ja koko puvun vasen puoli on sininen.

"Quarter mi-parti" eli "particoloured quarterly"
eli neljään osaan jaettu vaihtovärinen vaate

Neljään osaan jaettu vaihtovärinen quarter mi-parti tarkoittaa sitä, että vaate on joka toiselta osiolta vaihtuvan värinen. Eli esimerkiksi että puvun oikea etupuoli on hopean värinen, mutta oikea hihan etupuoli on sininen, vasen etupuoli on sininen, mutta vasemman hihan etupuoli on hopean värinen jne.

Yleisimmin vaihtovärisiä eli mi-parti -vaatteita olivat pitkät tunikat, tunikat, sukat ja mekot. Mekot leikattiin varhaisemmalla keskiajalla hyvin yksinkertaisin kaavoituksin, mutta mi-parti sopii erittäin hyvin myös 1300-luvun cotehardie-pukuihin.

Mi-parti -muotia esiintyy vasta 1400-luvulla houppelade (houppelande) -puvuissa.

Naisten mi-parti -muotia
1200-luvulta.

Naisten mi-parti -muotia
1300-luvulta, tyypillinen väritys suositussa cotehardie-puvussa.

Miesten mi-parti -muotia
miesten perutunikassa
1200-luvulta.

Mi-parti miesten 1200-luvun pitkässä tunikassa ja sukissa.

Mi-parti -muoti oli sekä alhaisten, että ylhäisten muoti. Kuten kaikki muotivirtaukset, se lähti ylhäisön parista ja vähitellen muuttui kansan muodiksikin. Tapa mahdollisti käyttää kankaita jotka eivät olisi riittäneet koko pukuun, mikä teki siitä varsin suositun myös köyhemmän väestön parissa.

1300-luvulla myös narrit saivat taiteissa puvun, joka on mi-parti -jaettu ja siinä on huppu jossa on aasin korvat tai kukonharja sekä kelloja. Alunperin muoti ei kuitenkaan ollut mikään pelkkä narrien tapa, vaikka nykyaikana varsinkin punaiseen ja keltaiseen vaihtoväriset vaatteet yhdistetäänkin narrien pukuihin.

Ruotsin Upplandin Härkeberga kyrka:n eli kirkon seinään on Albert Pictor 1300-luvulla maalannut oheisen maalauksen narrista soittelemassa.

Sekä miehet että naiset arvostivat keskiajalla kirkkaita värejä - ja pukeutuivat niihin jos heillä oli siihen varaa. Värien yhdistely olikin taiteenlaji itsessään ja kirkkaita värejä yhdisteltiin mielellään.

Mi-partit jaettiin usein heraldisin värein niin että puvussa oli kahta vaakunaväriä. Puvuissa kannettavat värit olivat yllättäen aika usein henkilön omat vaakunavärit, eivät esimerkiksi pahimman vihollisen värit. Toinen vaihtoehto voisi olla ryhmittymän, kuten kauppahuoneen värit.

Heraldiset värit ovat punainen, sininen, musta ja vihreä - ja metallit kulta (keltainen) ja hopea (valkoinen). Aikakautemme heraldiikkaan ei kuulu purppura, jota nykyheraldiikassa käytetään valitettavan usein. Kun heraldinen pari on aina yksi väri ja yksi metalli, ovat parivaihtoehdot:

Koska heraldiikassa on myös "turkiksia" eli kärpän- ja oravannahkoja, voit käyttää niitä tässä puvussa vapaasti. Selkeimmän lopputuloksen saat kuitenkin käyttämällä parina jotain edellä mainittua väriä ja metallia.

Ole varovainen näiden värien käytön johdannaisista; niistä saattaa esimerkiksi lipussa tulla jonkun toisen vaakuna. Esimerkiksi jos Serafinan vaakunassa on punaisella kilvellä kultainen tulusrauta, ja hän tekee mi-parti -puvun pystysuoraan jaollisena punaiseen ja kultaan, ei hänen kuitenkaan kannata tehdä itselleen lippua pystyjaollisena punaiseen ja kultaan, sillä se kaikessa yksinkertaisuudessaan on mahdollista olla jonkun henkilön vaakuna.

Myös kahta erilaista, mutta ei heraldista väriäyhdistelmää käytetiin mi-parti -puvuissa. Esimerkiksi Ruotsin Husby-Sjutoft -kirkon seinällä olevassa demonin vaimoa esittävässä maalauksessa naisella on puna-vihreä mi-parti -tunika.

Historiassa esiintyy myös runsaasti esimerkkejä kuviollisin kankain jaetuista mi-parti eli particolored-puvuista. Tämä tarkoittaa, että puvun toinen puoli oli esimerkiksi ruskea ja toinen puoli kelta-sini-ruskea brokadikangas. Aika usein toinen kankaista on yksivärinen ja tasapintainen, kun toinen saattaa olla voimakkaastikin kuviollinen, nousevine ja laskevine pintoineen, läpikudottukuviollinen brokadi. Myös näistä puvuista saa erittäin kauniita kun sommittelee värit sopivasti.

Mi-parti puvuiksi voidaan laskea myös ristiretkiajalta lähtien käytössä ollut tapa koristella vaatteensa vaakunoilla tai vaakunaväreillä.

St. Johns Church:iin Englannissa on ikuistettu kyseinen vaakunan lyijykiskoikkunaan.

Vaikeampaa on selkeästi luokitella jaetuista vaakunoista tehtyjä vaatteita. Tästä esimerkkinä on Walesin prinssi Edward "The Black Prince":n (1330-76) sotavaate, jossa "quarter mi-partina" - tai sitten ihan vain vaakunana - on kuninkaallinen Plantagenetsin vaakuna. Vaakunassa kun on nelijakoisella kentällä kultaiset ranskanliljat (fleur-de- lis) sinisessä kentässä ja kultaiset englannin leijonat punaisessa kentässä.

Kun tästä vaakunasta on tehty vaate, on hieman hankalaa sanoa onko vaate vaakunavärinen quarter mi-parti vaiko kenties vain vaakunasta tehty vaate.

Edward III ja
Edward The Black Prince

Villa, puuvillasametti ja puuvillabrokadi tai jopa puuvilla-pellavasekoite ovat hyviä kankaita mi-parti -puvun tekoon. En suosittele silkkiä, sillä se värjää voimakkaasti ja kun kyse on kaksivärisestä puvusta, tulos saattaa olla katastrofaalinen. Huom! Jos teet itsellesi mi-parti -puvun, huomioi, että tummempi kangas saattaa pesussa värjätä vaaleamman.

Lähteitä mi-partin käytöstä löytyy keskiajalta niin paljon, etten millään pystyisi esittelemään niitä kaikkia tässä. Alla kuitenkin muutama ihan oikea keskiaikainen piirros tai maalaus mi-parti -vaatteista.

Codex Manesse (Manesse Codex, Grosse Heidelberger Liederhandschrift) maalattiin vuosien 1300-1315 välillä ja 27 sen maalauksista vuonna 1330. Se oli Saksalainen ritareja, trubaduureja, aikalaista runoutta ja lauluja esittelevä teos. Ritarit ovat puettu omiin heraldisiin väreihinsä, heidän vaakunansa esitellään kirjan sivuilla heidät on nimetty.

<- Codex Manessen taulu numero 5 esittelee ritarin. Ja kappas kuinka kivasti lapset on puettu. (Kuva on yksityiskohta sivusta)

<- Codex Manessen taulussa numero 126 mi-parti -puvussa keikkuva keikari ilmeisesti ehdottelee neitoselle metsään menoa. (Kuva on yksityiskohta sivusta.)

Cappella di San Martino, Lower Churchin Pyhän Martinin ritarivala "St. Martin is Knighted" , Italialaisen Simone Martinen maalaus, vuosilta 1312-1317, yksityiskohta.

<- Pillipiiparin mi-parti -puvussa on erittäin leveät päällishihat. Toisen soittoniekan puvussa on myös kahdet hihat ja korkea kaulus.

Tässä Italialaisen Ambrogio Lorenzettin noin 1337-1340 maalauksessa nimeltä "Results of Good Government" yksityiskohdassa naiset tanssivat.

<- Naisella on tummemmasta kankaasta ja sinisestä kuviollisesta kankaasta oleva mi-parti -puku.

Italialaisen Pietro Lorenzettin "Crucifixion" -fresco vuodelta 1320. Se sijaitsee Lower Churchissa, San Francesco, Assisissa. Tämä on yksityiskohta maalauksesta.

<- Miehellä on korkeakauluksellinen hyvin koristeellinen takki. Hatun alla on tumma Coif:mainen päähine.

"Retable of Saint Jean" maalaus on tuntemattoman Espanjalaisen taiteilijan maalaus noin vuodelta 1350.

<- Kummallakin naisella on mi-parti -mekko kuviollisista kankaista.

Espanjalaisen Mestari Estamariu:n maalaus "The Martyrdom and Death of St. Vincent" on arvioitu maalatun noin 1350 jälkeen.

<- Cotehardiehan se mi-partina siinä miehellä on päällä.

Kummallakin miehellä on olkapääviitta jossa näyttäisi olevan liripipe-huppu.

Espanjalaisesta Tesoros Medievales -nimisestä teoksesta maalaus "Los Reyes de Oriente, detalle de la Tabla de la Anunciacion y la Epifania", arvioitu maalatun vuosien 1347-1360 välillä.

<- Vasemmanpuoleisella miehellä on tummaan ja punaiseen jaollinen mi-parti -tunika ja oikeanpuoleisella punaiseen ja ruutukankaaseen jaollinen pitkä melkein mekkomallinen tunika.

Andrea da Firenzen maalaamasta "The Church Militant and Triumphant" -maalauksesta 1365-1368 Italiasta - yksityiskohta.

<- Miehellä on A-mallinen mi-parti -puku.

Bavariasta eli nykyisestä Etelä-Saksasta Rakastavaisten seinävaate, vuodelta n. 1370 - yksityiskohta.

<- Melkein jokaisella on mi-parti -puku. Ylhäällä keskellä kuvassa värillä ja metallilla jaetut puvut, keskellä ja oikealla ylhäällä naisella toinen puoli värillinen ja toinen kuviollinen. Oikealla keskellä ja alhaalla kahdella värillä jaettu puku.

The Medieval Tailor´s Assistant, Sarah Thursfield, Costume & Fashion Press 2001.

Medieval Manner of Dress (alkup. Hurusom man sig klädde), Else Marie Gutarp, The Country Museum of Gotland / Länsmuseet på Gotland, Godrings Tryckeri AB, Visby 2001.

Trajes y costumes de la edad media - basade en monumentos y manuscritos de la epoca, Tucan Grupo Editioral, Albada ediciones S.A. 1991.

A pictorical history of costume, Dorine van den Beukel, The Pepin Press 1998, 2001.

Länsimainen puku antiikista nykyaikaan, John Peacock, Otava 1991. (tiedot tuplatarkistettu)

Huippumuotia Ranskasta Mi-parti

Huippumuotia Ranskasta
Mi-parti