Mikaelin kengänteko-ohjeet

Mikael Gustafsson

Tervehdys!

Kirjoitan nyt pyynnöstä hautalöydöistä löydetystä kenkämallista. Alkuperäiset kengät löydettiin Jorvikista, ja ne ovat mitä ilmeisimmin 970-1000 -luvulta. Tarkkaa tietoa ei ole, osasyynä kenkien selviämiseen oli niiden runsas pronssikoristelu. Aion tässä alla kuvata miten itse valmistin kengät kyseisen kaavan mukaan.

Ennenkuin aloitin hankin:

• n. 4mm parkkinahkaa kengänpohjiksi (kasviparkittua)
• Ohuempaa tummaa nahkaa yläosaan.
• Mattoveitsiä
• Sakset
• Leikkuualustan, lauta tms. Vanerilevy käy.
• Pikilankaa jossa villisian harjaksesta tehdyt neulat( pikilanka on piettyä paksuhkoa pellavalankaa, villisian harjaksia käytettiin Skandinaviassa ainakin 1200-luvulla ompelemiseen, niitä saa hankittua muistaakseni kotieläintarhoista)
• Lestin (vuolin sen puukarahkasta oman jalkani muotoon, jouduin tekemään saman vasemmalle jalalle.)
• Naskalin (ei perinteinen jäänaskali vaan nahkanaskali, saa ainakin Suutaritukusta).
• Nahkapetsiä (tummanruskeaa, kallista, saa Suutaritukusta)
• Mehiläisvahaa (saa maalikaupoista tms.)
• Hiustenkuivaajan

Aloitin leikkaamalla nahasta kengänpohjat ja yläosat. Pohjan pituus on tietysti jalan verran senteissä ja siihen kannattaa lisätä puolisentoista senttiä ommelvaraa.

Jos jalkasi koko on 43 niin pohjan pituus tulisi olla ~28cm. Tosin voit tehdä tämän myös asettamalla jalkasi nahalle ja piirtämällä liidulla jalkasi ääriviivat nahkaan ja lisäämällä myöhemmin ommelvarat kuvioon.

Yläosaan ei tarvitse tehdä kuin sentin verran ommelvaraa.

Ensin ompelin yläosien sivusaumat yhteen pikilangalla. Pikilangassa oli kaksi jouhta (neulaa) molemmissa päissä, ja naskalilla reiän tehtyäni tasasin langan niin että molemmilla puolilla oli yhtä paljon lankaa. Tein naskalilla reikiä noin puolen sentin päähän toisistaan ja ompelin molemmilla langoilla ylös-alas metodilla samanaikaisesti, molemmat langat lävistävät siis saman reiän vain eri puolille. Piki sulaa kiristäessä ja ommelkohdat kestävät huomattavasti enemmän sen takia. Piki auttaa myös ommelkohdan vedenpitävyyteen.

Tehtyäni tämän molemmille kengille aloin ompelemaan pohjaa kiinni kenkiin kantapäästä aloittaen, molemmat kengänosiot väärinpäin, jotta sauma tulisi sisäpuolelle.

Kengän kärjissä saattaa joutua rypyttämään hiukan jotta mahdollisesti hiukan isompi yläpala sopii pohjaan tasaisesti. Tämän tehtyäni käänsin kengät oikein päin ja asettelelin lestit niiden sisään jotta nahka venyisi oikeaan muotoon ja että saumat "prässääntyisivät". Annoin kenkien olla lesteissä parin päivän ajan. Aina välillä kiristäen niitä uudestaan. Tämä ei ole välttämätöntä, lopputulos on vain mukavempi mitä enemmän jaksaa odottaa, tämä riippuu myös lestin tarkkuudesta.

Leikkasin myöhemmin narukujat kantapään yläpuolelle ja lisäsin kaksinkertaiset kiristysnauhat. Tein sen niin että ne muodostivat "x" kuvion jalkapöydän loppupäähän, leikkasin siis jalkapöydän levyä hiukan auki ja rei'itin senkin. Siitä jatkoin samalla narulla kantapään ympäri takaisin eteen. Tämä on varma ja taatusti pysyvä kiristysratkaisu.

Sitten petsasin kengät saavuttaakseni yhtenäisen värin, pohjanahka oli huomattavasti vaaleampi kuin itse kenkä. Varokaa petsiä ,se ei lähde vaatteista ja on muutenkin aika myrkyllistä kamaa, ihokontaktia yms. tulisi välttää.

Kaiken tämän ruljanssin jälkeen hieroin kenkiin mehiläisvahaa, petsin kuivuttua.

Kuumensin mehiläisvahan sulattaen sen hiustenkuivaajalla. Tämä luo eräänlaisen "jäykkyyden" kengälle, niin että se ei enään muistuta nahkasukkaa, vaan kenkää. Ja mehiläisvaha antaa kengälle huomattavasti paremman vedensietokyvyn.

Mikael Gustafsson