Ranskan kuninkaan liljan historiasta
artikkelin on koonnut Lady Canerwa Cetuncorwesta

Nykyisen Ranskan alue oli 400-luvulla lähes kokonaan areiolainen. Katolinen kirkko etsi maallista liittolaista, joka palauttaisi Nikean uskontunnustuksen voimaan. Sellaisiksi tulivat nuoren lahjakkaan hallitsijan Klodovigin (466-511) johtamat frankit, jotka sittemmin tekivät katoliselle kirkolle suuria palveluksia torjumalla niin areiolaisuuden kuin islamin uhan Euroopassa. Klodovik nousi valtaistuimelle 481. Hän sai Burgundin hovista vaimokseen nuoren kaunottaren prinsessa Klotildan, jonka suku oli norjalais-eestiläistä alkuperää. Klotilda oli kristitty ja edusti korkeampaa sivistyksellistä tasoa kuin miehensä, joka oli kristittyjä vainoava pakana. Klodovik kuitenkin rakasti Klotildaa niin paljon, että luopui kuninkaallisesta oikeudestaan pitää useampia vaimoja. Pariskunnalle syntyi neljä lasta. Yhteistyössä Reimsin piispan kanssa Klotilda alkoi harjoittaa frankkien hovissa lähetystyötä. Kaikessa hiljaisuudessa useita Klodovikin sotureita kääntyi kristinuskoon, mutta kuningas jatkoi itsepintaisesti uhraamista germaaniselle sodanjumalalle Odinille. Kesällä 496 frankit joutuivat vaaraan, kun alemannien ja burgundien yhtyneet sotavoimat marssivat heidän alueelleen. Klodovik kokosi armeijansa vastaiskuun Tolbiacin kentälle. Yllättäen puhjennut rajuilma kuitenkin vauhkoonnutti hänen ratsuväkensä, rivistöt sekosivat, ja kuninkaasta tuntui, että Odin on hänet hyljännyt. Hän joutui niin pahaan ahdinkoon, että hädissään huusi suurella äänellä: ”Vaimoni Jumala, auta minua!” Silloin tapahtui eräänlainen ihme. Klodovikin rukouksen kuultuaan hänen armeijansa kristityt sotilaat rohkaistuivat heiluttamaan miekkaa kahta kauheammin ja veivät taistelun voittoon. Taistelun tauottua kuningas pyysi luokseen saarnamiehiä selittämään hänelle kristinuskon sanomaa. Kun Klodovikille kerrottiin Kristuksen ristinkuolemasta, hän liikuttui kyyneliin ja lausui: ”Jos minä olisin ollut siellä urhoollisine frankkeineni, sitä ei olisi tapahtunut.” Klodovikin usko oli merkillinen sekoitus kristillistä paatosta ja barbaarista julmuutta. Hänellä oli suoraviivainen ratkaisumalli harhaoppisuuden ja pakanuuden ongelmiin: pää poikki tai kasteelle. Kuninkaan kanssa otti kasteen kolme tuhatta ritaria. Heistä tuli Ranskan vanhimman aateliston kantaisiä. Frankkien miekkalähetyksen ansiosta katolisuus kukisti areiolaisuuden. Niin alemannit, burgundit kuin länsigootit liitettiin Klodovikin valtakuntaan ja kastettiin katolisiksi. ”Päivä päivältä Jumala saattoi Klodovikin viholliset hänen käsiinsä ja laajensi hänen valtakuntaansa, koska hän vaelsi puhtain sydämin Herran edessä ja teki hänen tahtonsa,” kirjoittaa näistä verilöylyistä frankkien historioitsija Gregorius Toursilainen. Klodovik kuoli rauhallisesti vuoteeseensa ja hänet haudattiin Pariisiin, paikalle jossa nykyisin kohoaa Pantheon. Klotildan vanhuus sen sijaan oli onneton. Leskeksi jäätyään hän vetäytyi luostariin, mutta joutui todistamaan lastensa pitkiä perinnönjakoriitoja, jotka johtivat yhden lapsen ja kahden lapsenlapsen murhaan. Katolinen kirkko osoitti suhteellisuudentajua, kun se ei julistanut sotimiseen ja väkivallan käyttöön mieltynyttä Klodovikiä pyhimykseksi, vaan kanonisoi hänen hurskaan puolisonsa Klotildan. Yksi Pariisin suurista kirkoista kantaa pyhän Klotildan nimeä. Klotildan muisto elää myös ranskalaisen rojalismin liljankukkasymbolissa, joka on hänen käyttöön ottamansa.

Tekijä:
Osmo Pekonen Kirja: Tuhat vuotta

Ylösmerkitsi:
Lady Canerwa Cetunkorwesta