Kirjoittajan opas

Susi Vaasjoki

Tähän tekstiin on koottu ohjeita EK ry:n sivuille kirjoittaville ihmisille. Ohjeet ovat kokemusperäisiä, ja niiden tarkoituksena on helpottaa niin kirjoittajan kuin sivujen taittajankin työtä.

Ohje koostuu neljästä osasta. Näistä tärkein on kohta Muotoseikat; siinä listataan ne asiat, jotka mitä tahansa tekstiä lähettäessä pitää ottaa huomioon. Kohdat Tyyliohjeita ja Tekstityyppi on tarkoitettu lähinnä vähemmän rutinoituneille kirjoittajille - joskin myös kokenut kirjoittaja voi sieltä katsoa, mihin asioihin erityisesti kiinnitetään huomiota (jokainen julkaisijahan pelaa hieman omilla säännöillään). Viimeinen osa, Lähteet ja tekijänoikeus, käsittelee lainaamista, lähdeluetteloita ja muiden tekemän materiaalin hyödyntämistä.

Vaikka opas sisältää muutaman oikeinkirjoitusohjeen, niistä ei kannata hermostua. Kaikki tekstit oikoluetaan ennen kun ne joutuvat sivuille. Asiatekstejä saatetaan myös hieman editoida - mikäli näin tehdään, se tapahtuu tekijänoikeutta kunnioittaen, niin että muutokset ovat puhtaasti tyylillisiä ja/tai kieliopillisia, eivätkä vaikuta tekstin sisältöön. Rankempi editointi pyritään suorittamaan yhteistyössä kirjoittajan kanssa, ja viimekädessä kirjoittaja voi aina vaatia tekstinsä poistettavaksi sivuilta - vaikka EK ry vastaa sivuillaan esiintyvistä artikkeleista, kaikkien artikkelien tekijänoikeudet ovat ja pysyvät kirjoittajilla.

Huom! Nämä ohjeet ovat kirjoittajan (ja paikoin kirjoittajan työnantajien) mielipiteitä, ja sellaisina takuuvarmasti puolueellisia. Niitä saa kommentoida, kyseenalaistaa ja kiertää jokainen, joka katsoo osaavansa myös itse. Lakisyistä mitään ei kuitenkaan voida laittaa sivuille ilman tarpeellisia kuvien ja lainausten tekijänoikeustietoja.

Muotoseikat:

Valmiin tekstin voi toimittaa Serafinalle. Tämä käy kätevimmin sähköpostin liitetiedostona; hätätapauksessa myös paperikopio käy, mutta näiden siirtyminen sivuille on huomattavasti hitaampaa. Lähettäessä tarkista, että olet muistanut nämä asiat:

1. NIMESI - voit laittaa tekstiisi joko oman tai keskiaikanimesi (tai molemmat, jos niin haluat). Keskiaikanimet näkyvät sivuilla suluissa ja eri värisinä kuin oikeat nimet.
2. SÄHKÖPOSTIOSOITEESI - osaan teksteistä on laitettu ns. mailto -linkki; klikkaamalla tätä kirjoittajalle voi lähettää sähköpostia. Jos haluat tekstiisi tällaisen linkin, lisää viestiin sen sähköpostiosoite, johon haluat palautetta tekstiäsi lukeneilta. Jos tätä osoitetta ei erikseen mainita, linkkiä ei laiteta.
3. LÄHTEET - jos olet käyttänyt jonkun muun materiaalia (sävelmä, sanoitus, tekstiviite, resepti, kuva, tms), muista lisätä tekstiisi maininta siitä, mistä ko. materiaali on kotoisin, ja kuka omistaa sen tekijänoikeudet! Katso ohjeita kohdasta Tekijänoikeus.
4. LUETTELO LIITTEISTÄ - kun lähetät liitetiedostoja, merkitse viestin tekstiosaan nimeltä jokainen tiedosto, jonka lähetät. Listaamattomia liitteitä saatetaan luulla viruksiksi ja tuhota lukematta, tai ne voivat vain joutua hukkaan (mm. jotkut tietoturvajärjestelmät tuhoavat automaattisesti liitetiedostoja). Mikäli näin käy, tiedostojen luetteleminen viestiosassa takaa, että osaamme kysyä puuttuvia tiedostoja.
5. TALLENNUSMUODOT - toimita teksti mieluiten rtf-formatissa, piirroskuvat mieluiten gif- ja valokuvat jpg-muodossa (jos et osaa muuttaa tallennusmuotoa, älä hätäile - lähetä se, mitä sinulla on). Kuvat vievät sivuilla paljon tilaa, joten mieti niiden tarpeellisuutta tekstissä. Tarvitsetko välttämättä valokuvaa, vai ajaisiko mustavalkopiirros saman asia? Onko kuvassa ylimääräistä, jonka voisi rajata pois olennaisen ympäriltä? Muista myös kertoa, mihin tekstin kohtiin kuvasi kuuluvat!
6. KOPIOI - pidä itselläsi varmuuskopio tekstistä, ainakin siihen asti että näet sen sivuilla! Itku tulee isommallekin, jos ylläpidon kovalevy kärähtää ja vie mukanaan artikkelisi ainoan kopion.

Tyyliohjeita

Vaikka kieli on ensisijaisesti viestinnän väline, sitä voi käyttää sekä hyvin että huonosti. Kirjoitetussa sanassa kielenkäyttäjät ovat keskimääräistä tasa-arvoisemmassa asemassa; kokematonkin sanankäyttäjä voi loistaa artikkelilla, mikäli vain käyttää riittävästi vaivaa sen hiomiseen. Kirjastoista ja netistä löytyy tusinoittain kirjoitusoppaita niille, jotka ovat toipuneet peruskoulun kauhuista ja innostuneet taas kehittämään kirjallista ilmaisuaan.

Niille, joille tyyli on vain välttämätön paha, on tässä muutama helppo yleisvinkki.

• Aloita isoilla lauseet isoilla kirjaimilla, lopeta pisteeseen, huutomerkkiin tai kysymysmerkkiin. Jokaisen välimerkin jälkeen tulee yksi välilyönti - vain ajatusviivan eteen ja taakse tulee välilyönti. Kuulostaa itsestään selvältä, mutta sanotaan nyt vaikka muodon vuoksi.
• Vältä kolmoispisteistä, moninkertaisia huuto-/kysymysmerkkejä ja hymiöitä - ovatko ne oikeasti tarpeellisia asiasi välittymiselle?
• Vältä lauseiden aloittamista näillä sanoilla: ja, mutta, että, siis, tai, eli, sekä, elikkä, taikka. Usein se kuulostaa kömpelöltä.
• Keksi vaihtoehtoisia ilmaisuja. Voit toki sanoa "roomalaiset" 452 kertaa peräkkäin, mutta selkeys tuskin kärsii jos välillä käytätä jotain kiertoilmaisua, vaikkapa "he" tai "kansa".
• Vältä itsetarkoituksellisia sivistyssanoja. Miksi sanoisit "kontekstuaalinen assumptio implikoi variaabelin relevanssia", kun "asiayhteyden mukainen oletus viittaa muuttujan olennaisuuteen" kuulostaa huomattavasti täysipäisemmän ihmisen puheelta?
• Mikäli teksti on kovin pitkä (yli 500 sanaa), siinä kannattaa käyttää väliotsikoita; tämä helpottaa sen lukemista kummasti. Älä kuitenkaan käytä useampia kuin kolmenlaisia; tämä on taiton kannalta vaikeaa.
• Älä käytä alleviivausta tekstin muotoiluun, vaan mieluummin kursiivia tai lihavointia. Alleviivattu teksti tarkoittaa netissä linkkiä, ja aiheuttaa turhia sekaannuksia.
• Vältä yleisimpiä oikeinkirjoitusvirheitä:
• kielet ja kansalaisuudet pienellä, paikannimet isolla (suomalainen asuu Suomessa ja puhuu suomea)
• 1200-luvulla, mutta 1000-1400_-luvuilla. Huomaa väliviivan ja välilyönnin käyttö!
• yhdyssanat: laatta painanta vai laattapainanta? Helpoin tapa testata on sijoittaa sanojen väliin adjektiivi ("laatta kiinnostava painanta" vai "kiinnostava laattapainanta"), tai taivuttaa sitä ("laattakin painanta" vai "laattapainantakin"). Mikäli sanojen väliin voi sijoittaa adjektiivin tai taivutuspäätteen, se ei ole yhdyssana. Esimerkkisanamme tulisi siis kirjoittaa yhteen.

Lopuksi, jos mahdollista, anna jonkun muun oikolukea tekstisi! Omalle tekstilleen tulee hyvin äkkiä sokeaksi, niin että ei edes huomaa kirjoitusvirheitä tai epäselviä ilmaisuja - näin käy kaikille, vaikka olisi millainen kielen ammattilainen.

Tekstityyppi

Moni asia tekstissä riippuu sen käyttötarkoituksesta; puku-ohjeessa pitää kiinnittää huomiota eri asioihin kuin Englannin kuningassukujen historiikissa. Kussakin tekstilajissa on tietyt asiat, joita on hyvä katsoa erityisen tarkasti:

Tee-se-itse

Ohjeen tärkein ominaisuus on selkeys. Listaa kaikki tarvittavat välineet ja materiaalit; jos mahdollista, anna arviot kunkin materiaalin menekistä sekä eri työvaiheiden kestosta. Erittele työvaiheet selkeästi, vaikka numeroin. Käytä valokuvia tai piirroksia selvittääksesi hankalampia työvaiheita; muista laittaa taittajalle ohjeet kuvien sijoittelusta! Oleta, että lukija ei tiedä mistään mitään, vaan noudattaa ohjetta orjallisesti - jos siis kangas pitää jossain vaiheessa kääntää tai metalli lämmittää tasan 82,5-asteiseksi, sano se! Ohjeista puuttuva tieto haittaa aloittelijaa paljon enemmän kuin konkaria itsestäänselvyyksien puhuminen; tyhmä ei ole se, joka antaa liikaa tietoa vaan se, joka jättää asioita kertomatta vaikuttaakseen fiksummalta.

Laulu

Useimmat sivuillamme olevista lauluista ovat itse asiassa seuralaisten omia sanoituksia tunnettuihin sävelmiin. Tällaisissa lauluissa kuuluisi olla tekijän nimi, sävelen nimi, sekä (jos kyseessä on moderni kappale) säveltäjä/esittäjä; perinteisissä sävelmissä riittää pelkkä melodian nimi. Mikäli melodia on oma, sen nuotit voidaan skannata sivuille; jos joku joskus alkaa säveltää melodioita perinteisiin teksteihin, näin pitää varmaan tehdäkin.

Artikkeli

Artikkeli on määritelmällisesti tietopohjainen teksti; siksi on tärkeää, että sen sisältämä tieto voidaan vahvistaa toisista lähteistä. Vähimmäisvaatimus on, että artikkelin lopusta löytyy kooste niistä teoksista, joihin artikkeli perustuu; ohjeita viittaamiseen ja lähdeluettelon laatimiseen voi katsoa kohdasta lähteet ja tekijänoikeus. Lukijaystävällinen kirjoittaja merkitsee lähteensä myös tekstiin, joko suluilla tai alaviittein; tämä on hyvä siksi, että lisätietoja kaipaavan lukijan on helpompi tutkia yhteen kirjaan kohdistuva viite kuin ryhtyä arvailemaan, mistä lähdeluettelon kymmenestä kirjasta ja artikkelista tietty tieto on kotoisin. Muista, että olet vastuussa kaikesta, mitä todeksi ilmoitat! Tarkista lähteesi, ja muista, että "tekivät", "todennäköisesti tekivät", "mahdollisesti tekivät", "ehkä tekivät" ja "tuskin tekivät" tarkoittavat hyvin eri asioita. Tunnustettu epävarmuus on täysin hyväksyttävää, jopa toivottavaa, sillä keskiajantutkijan tieto on harvoin ehdottoman varmaa.

Bibliografia

Bibliografialla tarkoitetaan jonkin tietyn yhdistävän tekijän mukaan koottua kirjaluetteloa. Näitä on sivuillamme vähän, vaikka niiden avulla on helppo löytää tiettyyn aihepiiriin kuuluvia teoksia. Bibliografian tärkein ominaisuus on, että sen tietojen avulla voidaan löytää se nimenomainen kirja tms. mikä on tarkoituskin. Viitteet on hyvä antaa samalla tarkkuudella kuin artikkelien lähdeviitteet; lisäksi niiden tulisi olla keskenään mahdollisimman samanmuotoisia. Kerro myös aihepiiri, jota kokoelmasi koskee: esim. tietyn kirjaston keskiaikainen aineisto, Saksan historia 1300-l:lla, keskiajan tarusto, jne.

Lähteet ja tekijänoikeus

Lähteiden mainitseminen on artikkelin teon tärkeimpiä (ja yleisimmin unohdettuja) osa-alueita. Hyvä lähdeluettelo toimii kahdessa ominaisuudessa: toisaalta, se kertoo lukijalle, että kirjoittaja perustaa väitteensä johonkin muuhun kuin "yleiseen tietoon" ja mututuntumaan, toisaalta myös antaa aiheesta kiinnostuneelle lukijalle paikan, mistä hakea tarkempaa tietoa. Lisäksi kyse on tekijänoikeudesta: jos kirjoitus sisältää suoria tekstilainauksia tai muiden kuin itse kirjoittajan tekemiä kuvia, lainojen listaaminen ja alkuperäisten tekijöiden nimeäminen on paitsi kohteliasta, myös tekijänoikeuslain mukaan pakollista. Nyrkkisääntönä voi pitää, että kaikki alle 70 vuotta vanha aineisto on tekijän henkilökohtaista omaisuutta, eikä sitä saa käyttää ilman lupaa.

Hyvä lähdeluettelo käsittää kaikki ne kirjat, artikkelit, verkkosivut, ohjelmat tai muut lähteet, joista kirjoittaja on tietoa ottanut; niinikään tekstissä tulisi tuoda ilmi se henkilö, jonka tekstiin kulloinkin viitataan (hyvän viittaamisen mallia voi katsoa esim. Helenin artikkelista Oikeus ja häpeä keskiajan Saksassa). Suorat sitaatit pitäisi erottaa esim. lainausmerkeillä niin, että lainauksen alku ja loppu sekä lainattavan henkilön nimi tulevat selkeästi esille. Perusteellinen lähdeviite näyttää tältä:

Viitteeseen voi lisätä myös muita tietoja. Alkuperäisteksteistä (aikalaishistoriikit, runot, tarinat yms.) voi olla hyvä mainita tekstin kääntäjä, ja mikäli lähde on kokoelmassa julkaistu artikkeli, siitä pitäisi näkyä paitsi artikkelin myös kokoelman nimi.

Koska EK ry ei ole akateeminen järjestö, viitteen ei ole pakko olla näin perusteellinen. Myös kirjoittajan nimi, tekstin otsikko ja lehden numero tai verkkosivun osoite riittävät. Viitteen pääasiallinen tarkoitus on vain mahdollistaa tekstin tietolähteiden jäljittäminen, ja muut tiedot tarvitaan lähinnä eri käännös- tai painosversioiden erottamiseen, tai julkaisun tiedustelemiseen kustantajalta. Verkkoviitteen päivämäärien tarkoitus taas on varautua siihen, että sivu päivittyy tai muuttaa -- nettijulkaisuissa muutoksen tahti on selkeästi painettua sanaa kovempi.

Kirjoittaja on hum. yo. ja vapaa journalisti

Takaisin kirjastoon