Miten on hyvä käsitellä lehmänsarvi juomakäyttöön?

Peter Schneck
Sähköpostiosoite poistettu toistaiseksi

Lehmän sarvi on tarkasti ottaen vain se luu, jonka päällä kasvaa kynsimäistä materiaalia oleva sarvituppi. Tämä sarvituppi on juuri se, jota kutsutaan arkikielessä sarveksi. Itse sarvesta (siis luusta) on turha yrittää tehdä juoma-astiaa.

Ensimmäinen toimenpide on sarvitupen irrottaminen sarvesta, jos sarvi on tullut suoraan teurastamolta ja sahattu vain irti kallosta. Yleensä sarvi irtoaa parhaiten, kun sarvea keitetään. Ennen keittämistä sarvi kannattaa pestä huolellisesti ja pinnasta voi pahimpia roippeita voi hieman raaputtaa veitsellä. Kun lähdet keittämään sarvia, niin tee se hyvin tuuletetussa tilassa, mieluiten ulkona. Jos saat jonkun tekemään keittämisen puolestasi, niin siitä kannattaa hieman maksaa. Keittämisestä tulee kuvottava lihakeiton, eläinrasvan ja voimakas virtsan haju. Sarvia pitää kiehuttaa vähintään noin 2-3 tuntia. Jos teet homman kerrostalossa, voit olla varma, että vielä ensi joulunakin naapurit kiittelevät sinua ja muistuttavat sarvikeiton "tuoksusta".

Veteen kannattaa lisätä hieman pesuainetta, koska se liottaa sarven ja sarvitupen välissä olevaa rasvakudosta, joka pitää sarvea kiinni tupessa. Riittävän pitkän keittämisen jälkeen sarvi irtoaa joka tapauksessa, mutta parin kolmen tunnin jälkeen voi yrittää irrottaa sarvea pihdeillä. Koska sarvi on tulikuuma, on syytä käyttää hanskoja. Hanskoilla sarvista hyvä ote ja kärkipihdeillä yrität vetää sarvea pois sarvitupesta. Sitten heität sarven pois ja alat kunnostaa sarvituppea juomasarveksi.

Eräs tehokkaan näköinen sarven irroituskeino on laittaa sarvi pölkylle ja lyödä sitten napakasti sarven puoleenväliin. Iskun seurauksena sarvi "pullahtaa" sarvitupesta helposti. Tätä tapaa olen nähnyt käytettävän, mutta en ole itse kokeillut, mutta se näytti sen verran helpolta, että jatkossa teen varmasti näin.

Juomasarven eli sarvitupen sisäpuolen puhdistaminen

Ensin pitää saada sieltä sisältä kaikki mahdollinen jäämä pois. Vuonna 2001 Wisbyssä kyselin juomasarvikauppiailta, miten he toimivat.

Jäämät lähtevät helpoimmin tiskikoneaineella. Parasta on varmaan keittää ainetta kattilassa ja kuumana kaataa se sarvituppeen. Sitten liotat 24 tuntia. Käsittelyn voi uusia muutaman kerran ja viimeisellä kerralla pestä sarvitupen koneessa. Usein sarvitupessa on vielä tämän jälkeen paha haju/makuhaitta, joka tosin on huomattavasti lieventynyt. Sitten valitset.

a) Et juo sarvitupesta enää koskaan kuumia juomia, etkä väkevää alkoholia. Tällöin voit vahata sarvitupen sisuksen mehiläisvahalla.

b) Juot kuumia juomia ja/tai vahvaa alkoholia. Et voi vahata sarvitupen sisustaa mehiläisvahalla, koska se liukenee kuumaan juomaan ja vahvaan alkoholiin.

Maku ja hajuhaittaa voi pienentää kaatamalla sarvituppi täyteen olutta tai kuumaa HYVIN VAHVAA teetä ja antaa sarvitupen liota siinä ainakin 24 tuntia. Näitä toimenpiteitä voi tehdä riittävän monta kertaa, että maku/hajuhaitta saadaan häviämään. Joku oli käyttänyt etikkaliuosta... sekin saattaa toimia. Tosi mies tietty alkaa juoda sarvestaan pirtua suoraan ja riittäviä määriä, niin ei se maku ja haju haittaa ja vähitellen se lähtee pois.

Ulkopinnan käsittely

Pahimmat kaavitaan terävällä veitsellä. Tämän jälkeen sarvituppea voi ruveta hiomaan. Hiominen kannattaa aloittaa 100 paperilla ja siirtyä asteittain yhä hienompaan. Viimeistely kannattaa tehdä hiomatahnalla. Koneellinen hiomalaikka ei ole mitenkään huono apuväline. Toiset lakkaavat ulkopinnan... tietty sekin on ihan ok vaihtoehto, mutta sen pitäisi sitten olla sellaista lakkaa, joka kestää. Mehiläisvahaa olen myös nähnyt käytettävän ulkopinnalla.

HIONNASSA KÄYTÄ HENGITYSSUOJAIMIA.... eläinperäinen pöly on keuhkoille todella vaarallista.

Sarvitupen kärki on ongelmallinen: jos hio liian innokkaasti se voi puhjeta. Jos näin käy voi valuttaa sarvitupen pohjaan epoksihartsia sisäpuolelta, kun ensin tukkii reiän teipillä. Hartsituppi kärjessä ei ole muutenkaan aivan huono idea, koska aivan kärkeä voi olla vaikea puhdistaa. Tarina kertoo kaverista, joka oli uutta juomasarveaan viikkoja käytettyään kulauttanut täyden lastin viiniä ja samalla oli tuntenut kuinka joku epämääräinen rasvaklöntti oli lorahtanut alas kurkusta. Sotku oli lorahtanut ylös samantien...

Ohjeita sarvien keitosta olen saanut eläintieteellisestä museosta ja siellä on hyvät tilat juuri tätä keittoa varten, itse olen keittänyt noin 100 sarvea, enkä rupea toista kertaa keittämään sisätilassa.