Jalokivien historiasta ja käytöstä keskiajalla

Auran kylän Katariina Rohkea
nakatu[ät]utu.fi

Ihminen on käyttänyt jälokiviä ainakin 7000 vuoden ajan. Ensimmäisiä olivat ametisti, vuorikide, meripihka, jade, jaspis, korallit, lapislatsuli, helmet, serpentiin, smaragdi ja turkoosi. Kiviä oli (yllätys, yllätys) vain varakkailla ihmisillä ja ne olivat statussymboleita. Jalosukuiset osoittivat jalokivin kirjailluilla vaatteillaan ja vaakunoillaan rikkauttansa ja valtaansa. Jalokiviä verhosi salaperäisyyden ja yliluonnollisuuden verho. Niitä käytettiin amuletteina ja talismaaneina. Ne suojasivat pahoilta hengiltä ja takasivat enkelien ja pyhimysten suosion. Ne saattoivat pitää pahan loitolla ja edistää terveyttä, ne suojasivat myrkyiltä ja rutolta, ne tekivät ruhtinaat suosiolliseksi ja ohjasivat merenkulkijat kotiin.

Vanhin jalokivien työstämistapa on kaivertaa niihin kuvia, symboleja ja kirjoituksia. Jalokivien hionnan alkuperämaa lienee Intia. Noin 1400-luvulle saakka työstettiin ainoastaan läpinäkyvien kivien luonnollisia kide- ja murtopintoja, jotka kiillottamalla saivat paremman loiston. Läpinäkymättömät kivet - etenkin akaatit - hiottiin kovalla hiekkakivellä tasaisiksi tai pyöreähköiksi.

Vaikka timantti jalokivenä on ollut tunnettu yli kaksituhatta vuotta, sitä työstettiin optisten ilmiöiden parantamiseksi ensimmäisen kerran vasta 1300-luvulla. Sitä ennen käytettiin ainoastaan raakakiviä, joiden teräviä särmiä oli satunnaisesti hiottu. Tuolloin alettiin kuitenkin luonnon oktaedrin (siis kaksi pyramidia vastakkain) pintoja kiillottaa. Tämä kidemuotonsa mukaan "pyramidihionnaksi" nimetty hionta on timantin ensimmäinen varsinainen hiontatapa. Siitä alkaa kehitys, joka huipentuu nykyaikaiseen briljanttihiontaan. 1400-luvulla syntyi ns. tauluhionta, joka oli yläpuoleltaan tasaiseksi hiottu oktaedri.

Yksi tärkeä keskiajalla jalokivet ja niiden ominaisuudet tuntenut henkilö oli tietysti nainen ja nimeltään Hildegard Bingeniläinen. Hän syntyi 1098 Bermersheimissa saksalaiseen aatelissukuun perheen nuorimmaiseksi. Koska Hildegardin heikko terveys ilmeni jo varhain, hänen kohdallaan ei voitu ajatella avioliittoa. Yksi tapa ratkaista elämäntilanne tällaisessa tapauksessa oli lähettää tyttö luostariin. Niinpä Hildegard lähetettiin aatelisluostariin jo lapsena. Luostarissa Hildegard eteni sisareksi ja abbedissaksi ja lisäksi hän oli mystikko. Hän kirjoitti mm. teologiasta, naisen ja miehen suhteista, luonnontieteestä, lääketieteestä ja pyhimysten elämästä. Hildegard sairasteli paljon ja pitkään, mutta eli siitä huolimatta kolme kertaa pidemmän elämän kuin aikalaisensa, joiden keski-ikä oli 30 vuotta. Hildegard kuoli 17.9. 1179 81 vuoden kunnioitettavassa iässä.

Timantti

Eurooppaan timantit tulivat 6.-5. vuosisadalla ennen kristusta. Aina 1700-luvulle saakka timantteja saatiin vain Intiasta, ja sieltä on peräisin valtaosa tunnetuista historiallisista kivistä. Esim. suurmoguli 782 karaatia, sininen hope 44,5 karaatia, sekä kohinoor 105,6 karaatia ovat Intialaisia kiviä. 1700-luvulla timantteja löydettiin Brasialiasta ja myöhemmin Etelä-Afrikasta.

Hildegaard Bingeniläiselle timantti on kova vahva ja lämmin. Timantit ovat muodostuneet eteläisten vuorten syvyyksissä. Timantit auttoivat mm. pahaluonteisuuteen ja vaiteliaisuuteen. Kun luonteeltaan paha ja vaitelias ihminen pitää timanttia usein suussaan, mahdollisesti jopa koko ajan, kiven suuri voima hävittää vihamielisyyden ja pahuuden. Lisäksi timantin suussa pitäminen auttaa aivosairauteen, vihamielisyyteen, paaston aiheuttamaan näläntunteeseen. Viinissä liotettuna timantti auttaa toispuoliseen halvaukseen ja keltatautiin, eli viiniin pistetään timantti koko päiväksi, sitten otetaan timantti pois ja juodaan viiniä niin kauan että sairas paranee (sairas siis juo viiinin ei hoitaja ; ).

Safiiri

Nimeä safiiri (kreikankielinen sana sininen) käytettiin aiemmin useimmista sinisistä kivistä. Antiikin aikana ja osittain keskiajalle saakka tarkoitettiin safiirilla nykyistä lapislatsulia.

Hildegard käytti safiiria mm. kaihin ja heikkojen, kipeiden ja punaisten silmien hoitoon. Lisäksi safiiri antaa hyvän käsityskyvyn jos sen laittaa suuhun heti herättyään. Kun sylki on kostuttanut kiven, se otetaan suusta pois. Kiveä pidetään sitten lämmitetyn viinin höyryssä kunnes pintaan tulee pisaroita. Kostea pinta nuollaan ja päälle juodaan vähän em. lämmitettyä viiniä. Näin ihminen saa Hildegardin mukaan selkeän järjen. Safiirin nuoleminen antaa ihmiselle myös korkeamman viisauden

Lapislatsuli

Lapista käytettiin jo esihistoriallisena aikana koruna. Keskiajalla se toimi myös ultramariinin väriaineena. Keskiaikaisissa linnoissa on seinämaalauksia ja pylväiden päällysteitä lapiksesta.

Ametisti

Ametisti on kvartsi-ryhmän halutuin kivi. Sillä väitetään olevan yliluonnolisia ominaisuuksia: se tuo onnea, antaa kestävyyttä, suojaa taikuutta ja koti-ikävää vastaan. Nimi (kreikkaa) tarkoittanee "raitis", sillä ametistia on pidetty amulettina juoppoutta vastaan.

Hildegaardin mukaan voi ametistilla hoitaa ihoa. Eli kauniin ihon ja hyvän kasvojen värin saa kun ametistia käyttää seuraavasti: ametistia pidetään lämpimän vesihöyryn yläpuolella niin, että kivestä tihkuva aines yhdistyy vesihöyryyn, sitten kiveä pidetään jonkin aikaa höyryvedessä. Kasvot sitten pestään vedellä. Lisäksi käärmeen ja hämähäkin puremat voi parantaa painamalla puremakohtaa ametistilla.

Rubiini

Vanhimmat rubiinit ovat peräisin burmalaisista kaivoksista. Sieltä kivet kuljetettiin pitkin kauppatietä vanhan Egyptin ja Kreikan hallitsijoiden hoveihin ja temppeleihin. Keskiajalla rubiinit olivat arvossaan myös Roomassa.

Hildegaardin mukaan rubiini kasvaa kuunpimennyksen loppuvaiheessa. Kuun voima tekee kivestä lämpimän, koska pimennyksen loppuessa aurinko lämmitää kuun hehkullaan. Välkkeensä rubiini saa auringon tulesta kuun saadessa jälleen täyden määrän valoa auringosta. Kuunpimennysten harvinaisuudesta johtuu Hildegaardin mukaan myös rubiinin harvinaisuus. Rubiinit auttavat kuumesairauksiin, kihtiin ja moniin muihinkin sairauksiin. Rubiinia asetetaan keskiyöllä sairaan navalle ja kun se on lämminnyt se otetaan pois ja tauti paranee. Auttaa myös päänsärkyyn. Mielenkiintoisinta on, että rubiini vähentää myös vaatteiden kulumista. Eli kun rubiinin laittaa vaatteelle, niin se kestää pitkään vahingoittumattomina. Lisäksi rubiinit torjuvat demoneita.

Akaatti

Akaattia on käytetty jo 3000 vuotta sitten Egyptissä sinettisylintereissä, sormuksissa, kameissa ja astioissa. Amulettina sen uskottiin suojaavan salamoita ja myrskyjä vastaan, sammuttavan janon ja antavan miehelle kaunopuhujan lahjan ihoa vasten pidettynä.

Malakiitti

Jo antiikin egyptiläiset, kreikkalaiset ja roomalaiset käyttivät malakiittia koruina, amuletteina ja luomivärin raaka-aineena. Keskiajalla sitä pidettiin pahoinvoinnin parantajana ja se suojasi noidilta sekä pikkulapsia vaaroilta.

Meripihka

Meripihka on pääasiassa Pinus succinifera-männyn kovettunutta fossiilista pihkaa, joka on syntynyt tertiäärikaudella n. 50 miljoonaa vuotta sitten. Sitä on käytetty jo esihistorialliselta ajalta lähtien koruina ja lääkkeenä erilaisiin sairauksiin. Meripihka eli "pohjolan kulta" on ensimmäinen ihmisen käyttämä jalokivi ja sitä löytyy mm. myrskyjen jälkeen Itämeren eteläisiltä rannoilta.