EK versus larppaaminen
Serafina de Castillon
Artikkeli julkaistu Larppaajassa heinäkuussa 2001
Keskiajan historian elävöittäminen ja keskiaikaan sijoittuvat roolipelit näyttävät ainakin aihetta tuntemattoman silmin kovin samankaltaisilta - kummassakin pukeudutaan hassusti ja leikitään keskiaikaa. Miten nämä kaksi harrastusta eroavat toisistaan, aihetta esittelee Elävä Keskiaika ry.
Mikä ihmeen EKry?
Elävä Keskiaika ry on vuonna 1999 Helsinkiin rekisteröity seura. Toiminnassa on mukana pitkään keskiaikaa harrastaneita jäseniä, osa roolipelien kautta ja osa muualla historiaa elävöittänyttä väkeä. Toimintamme ei keskity pelkästään pääkaupunkiseudulle (Pyörrevirran alueelle) vaan kyliä on myös Vihdissä (Kahden Kuun kylä), Turussa (Auran kylä) ja Tampereella (Ruskan kylä). Myös Hämeessä ja Jyväskylässä saatat tavata harrastajia ja ajan myötä toivottavasti muuallakin Suomessa.
Aikakautemme on vuodesta 1000 vuoteen 1400, Eurooppa ja Arabia. Näiden rajojen sisällä yritämme luoda klassisen keskiaikaisen ilmapiirin, hiukan romantisoidunkin kuvan sydänkeskiajasta. Rajat on luotu, jotta keskiaikatapahtumissamme ei näkyisi japanilaista samuraita tai selkeää renesanssin muotia. Siksipä rekisteröidyimme aihealueella "keskiajan historian elävöittäminen".
Romantisoitu kuva keskiajasta lähtee siitä, että pukutapahtumissamme paiseruttoisia näkyy harvemmin, spitaalisia ei raahaudu ympäriinsä kerjäämässä eikä syömämme ruoka ole pilaantunutta. Myöskään aatelisto ei joudu puhumaan ruotsia eikä noitia ole torilla jalkapuissa vangittuna odottamassa roviota. Keskiaikaisen tunnelmamme etsimme muualta; joku ritariromantiikasta ja käytöstavoista, toinen huolella tehdyistä asusteista ja kolmas kynttilänvalosta koristellusta salista. Jokaisella onkin varmaan eri asioita, joita hän tältä harrastukseltaan hakee. Ja oman juttunsa löytää vasta kokeilemalla.
Raaseporin linnanraunioilla 
Keskiaikainen persoona
Jokainen seuran jäsen luo itselleen aikakautisen persoonan, jolla on nimi ja ehkä jopa elämäntarina. Persoona eroaa liveroolipelihahmosta siten, että tämä persoona on itse luotu eikä se usein paljoakaan eroa harrastajan omasta persoonasta. Siellä on ikään kuin Sinä itse, mutta keskiaikaisissa viitekehyksissä. Tai voihan sitä luoda persoonastaan ilkeän, mutta kannattaa miettiä jaksaako ilkeillä muille seuraavat kymmenen vuotta! Pukutapahtumiimme pukeudumme keskiaikaisiin vaatteisiin, syömme keskiaikaisen tyylisistä kipoista, puhumme asioista joita keskiajalla oli olemassa ja yritämme käyttäytyä niin kuin oletamme, että persoonamme olisi tehnyt keskiajalla.
Tapahtumiemme aika ei ole sidottu mihinkään tiettyyn vuoteen vaan elämme vain hetkeä pohjoisessa, Louhenkajon maassa, keskiajalla. Näin emme ole sitoutuneet mihinkään tarkkaan hetkeen historiassa. Sodat eivät uhkaa meitä eikä tänä vuonna ole katovuosi. Historian kulku ei siis haittaa meitä emmekä me toimillamme pyri vaikuttamaan kirjoitettuun historiaan.
Persoonat voivat olla hyvinkin erilaisista kulttuureista. Toinen on 1000-luvun muinaissuomalainen Euran emäntä taidolla tehtyine koruineen ja vaatteineen, toinen on 1300 -luvun Englantilainen kauppiasperheen tytär silkkisine neidonasuineen. Tämä muutaman sadan vuoden sisään mahdutettu historia ja eri maista persoonoiden tulo ei haittaa meitä. Tärkeämpää on oma tarinamme, oma historiallinen jatkumomme, omissa pukutapahtumissamme tapahtuneet asiat.
Eurooppalaista ja muinaissuomalaista
Pukutapahtumat
Pukutapahtumiemme tunnelmaan ja paikkojen sisustamiseen näemme usein paljon vaivaa. Kaikki ruma moderni pois ja piiloon, vain kynttilänvalo on sallittua eikä autoilla ajeta pihaan. Pöydillä ei näy kaljatölkkejä eikä lentokoneista puhuta ääneen. Tottakai kömmähdyksiä sattuu itse kullekin, mutta yritämme parhaamme jotta pysyisimme tunnelmassa kiinni.
Paikka valitaan huolella; mieluiten joku hirsinen tai muu puinen kartano. Mieluummin puusauna kuin moderni suihkula. Eikä asutusta lähettyvillä, emmehän halua koko kaupungin ihmeteltäväksi. Ulkopuoliset käännytämme ystävällisesti heti pois tapahtuma-alueelta.
Larpeissa juonta on saatettu suunnitella jo tarkkaankin etukäteen. Hahmojen oletetaan ottavan yhteen, heidän välisensä jännitteet on luotu jo tekovaiheessa. Sitten mennään peliin ja eläydytään hahmoon, joku huutaa ja kiljuu taikasanoja kun demonia loitsitaan pois neitsyen ruumiista. Tapetaan varas ja liittoudutaan örkkien kanssa epäkuolleiden armeijoita vastaan. Keskiaikaseurassa taas ei vahvaa eläytymistä ole niin paljon. Tapahtumat kun sijoittuvat enemmänkin ihmisen arkielämään sekä juhliin ja pitoihin. Myöskään örkkejä, haltioita, epäkuolleita tai muita taruolentoja ei tapahtumissamme näe. Ketään ei voi tappaa ellei tämä itse sitä halua (eihän olisi reilua että tekisit itsellesi varusteita viisi vuotta ja sitten tulisi joku ja tuikkaisi tikarilla selkään). Taikuuttakaan tai maagisia miekkoja ei ole, paitsi ehkä tarinoissa. Keskiaikaseuran tapahtumissa ei tarkoitus ole toteuttaa tavoitteita niinkuin larpeissa, kysehän on enemmänkin oleilusta ja juhlimisesta. Pelinjohtoa ei ole, vain tapahtuman järjestäjät jotka huolehtivat käytännön järjestelyistä. Tunnelma on tavoite, ei juoni ja sen käänteet.
Väkeä pukutapahtumassa
Monipuolista toimintaa
Viikottain tapaamme pääkaupunkiseudulla torstaitapaamisten merkeissä. Siellä opastamme uusia alkuun, vietämme aikaa yhdessä, vaihdamme kuulumisia ja rupattelemme mukavia. Tapaamiset ovat jonkun seuralaisen kotona.
Järjestämme myös kätten työn päiviä, joissa joskus ommellaan, joskus tehdään vaikkapa nuolia pitkäjousiin taikka värjätään kangasta tai valetaan kynttilöitä. Koulutuspuoleemme kuuluu myös mm. pitkäjousikurssit, puvuntekopäivät, dreijauspäivä ja suunnitelmissa oleva huovutuspäivä.
Välillä teemme ostosreissuja Tallinnaan ja joka kesä matkan Visbyn keskiaikaviikoille. Tänä vuonna aiomme Visbyssä asua ruotsalaisen keskiaikaseuran telttaleirillä. Muutkin keskiaikaan liittyvät reissut ovat mahdollisia, eihän sitä koskaan tiedä mihin kaikkialle väki haluaa mennä.
Ajoittain osallistumme demoihin (esim. Helsingin keskiaikaiset karnevaalit,
Turun keskiaikapäivät, Helsinki 450v, Vantaa 650v...), jolla haemme seurallemme
tunnettuvuutta ja keräämme yhteiseen toimintaamme rahaa.
Elävä Keskiaika ry:läisiä Euran museon muinaisprojektissa.
Olimme malleina kuviin, jotka tulivat museon seinälle suurennettuina.
Tiukat rajat?
Nimen pitäisi olla aikalainen. Persoona ei siis voi olla Xylotrius Hammerslayer vaan nimen pitäisi löytyä aikakautemme sisältä.
Vaatetuksen suhteen olemme myös tarkkoja. Kankaissa selkeät moderniudet kuten sifonki, vuorisilkki, sadekangas yms. eivät käy. Kotisivuillemme olemme rakentaneet ohjeistusta jotta oikeat vaatemateriaalit löytyisivät helposti. Vaatteissa vaadimme myös, että malli on ajanmukainen. Pienellä avustuksella tämän tosin luulisi toteutuvan aika helposti. Varsinkaan kun ei ole pakko itse ommella, voihan sitä ostaa ompelun joltain asiaan perehtyneeltä!
Aseistus on terästä, boffereita ja lateksia emme käytä. Rengashaarniskakin on metallirenkaita eikä sprayattua lankaa. Aseiden ja varusteiden kanssa auttavat mielellään ainakin killat. Onhan sitä aikaa hankkia itselleen varusteet vaikka vähitellen. Ja jos miettii keskiaikaista talonpoikaa, niin tuskin hänellä miekkaan olisikaan ollut varaa.
Puheiden pitäisi pysyä aikalaisina. Tämä ei tarkoita että pitäisi osata muinaisnorjaa, vaan että kännyköistä, tietokoneista, autoista ja lentokoneista ei puhuta. Tosin maailmassa on niin paljon muutakin puhuttavaa kuin nykyajan koneet, että luulisi sitä jutunjuurta ilmankin löytyvän.
Pöydillä ei tapahtumissamme näy kokispulloja eikä tupakka-askeja eikä muutakaan modernia. Sima on yhtä helppoa juoda tuopista kuin tölkistä ja käryttelemässä voi käydä sillalla. Kännykkään ei ole pakko kenenkään puhua keskellä juhlatilaa. Moderniudet siis piilossa, se ei kai ole liian paljon vaadittu.
Kaikesta terveyteen liittyvästä joustamme. Eli silmälasit ja hammasraudat eivät haittaa. Astmaatikko joka saa kohtauksen, ottaa lääkkeensä missä vain. Ja mikäli jollekin sattuu jotain pahasti, unohdamme kaikki höpötykset periodisuudesta ja kaivamme ne ensiapusiteet muovipakkauksista vaikka keskellä juhlatilaa. Tärkeintä on ihmisten turvallisuus ja hyvinvointi leikkimmekin keskellä.
Historiallinen jatkumo
Yhtenä suurena erona yleensä larppeihin on, että meidän maailmamme jatkuu vuodesta toiseen. Keskiaikaseuraa voisi siis lähinnä verrata pitkään jatkuvaan larp-kroniikkaan (liveroolipelissä pelijatkumo, jossa useammassa pelissä ollaan samassa maailmassa samoina hahmoina). Edellisissä pukutapahtumissamme tapahtuneet asiat ovat osa historiaamme, osa tarinaamme ja osa Louhenkajon maan tilannetta.
Paroniksi valittu henkilö on hallitsijana koko valtakautensa ajan kunnes tulee uuden Paronin vaalin aika. Häntä pyritään kunnioittamaan niin kuin hallitsijoita keskiajalla kunnioitettiin. Arvohenkilöitä suojelevaan kaartiin voi pyrkiä - ja huoviuden kautta ehkä päästäkin. Henkivartijana voi myös hyödyntää taistelutaitojaan (tai sitä, että on iso ja pelottavan näköinen). Killat ottavat jäseniä ja taitoja opittuaan saattaa päästä pyrkimään yhä arvostetumpiin kiltoihin. Kiltojen vetäjiä arvostetaan suuresti opettajina ja auttajina. Lautamieheksi tai aateliseksi nimetään henkilöitä, jotka ovat edesauttaneet maataan asioissa (eli ovat toimineet esimerkillisesti seuran eteen). Olemalla mukana saattaa saada luotua itselleen asemaa paronikunnassaan tai kylässään. Ja arvo jää voimaan niin pitkäksi aikaa kun olet seurassa mukana. Tosin tavallista kansalaista kohdellaan yhtä reilusti kuin aatelistakin - aateliselle kumarretaan vain syvemmin - ja hallitsijalle sitäkin syvempään.
Neitoset kilteissä Wisbyn matkallamme
Paljonko rahaa ja vaivaa alkuun pääsemiseen menee?
Alkuun pääsemisessä on vaikea sanoa mitä kannattaa ihan ensimmäisenä pohtia: vaatteita, nimeä vai persoonaa. Ainakin kannattaa tutustua eri aikakausien ja maiden vaatetuksiin, jotta löytyy omaa silmää miellyttävin tyyli. Sitten punoo persoonansa suunnilleen siihen maanosaan ja vuosisataan, onhan loogista että nimesi ja vaatetuksesi osuvat edes suunnilleen mahdollisiksi.
Edullisista kankaista käyvät vaatteet saa aikaiseksi jopa alle satasella - kahdella sadalla. Yksi vaatekerta riittää hyvin ainakin muutamaan tapahtumaan. Voihan sitä vaatevarastoaan vähitellen kartuttaa. Varusteiden puolesta tulee vaakaan tasapaino: mahdollisesti suuremmalla vaivalla tehtyjä vaatteita jotka kuitenkin käyvät useampaan tapahtumaan ja paljon pidemmän aikaa kuin vain yhtä peliä varten tehty vaate.
Etunimi on tärkeä löytää, täytyyhän sinua pystyä kutsumaan jollain nimellä. Sukunimen, suvun tarinan, vaakunat ja muut ehtii hyvin miettiä myöhemminkin. Nimi jää voimaan niin, että Sinua tullaan kutsumaan samalla nimellä tapahtumissamme niin kauan kuin Sinua siellä näkyy.
Ruokailuvälineet, kupit ja kipot löytyvät helpoimmin kirpputorilta. Niihin uppoaa muutamia kymppejä. Myös itse tehdyt puu- tai saviastiat käyvät hyvin.
Myöhemmin varastojaan voi kartutella ja pian huomaakin, että joka nurkka on täyttynyt kaikella hamstratulla keskiaikatavaralla. Vaatteita on tullut tehtyä niin ettei ehdi missään tapahtumassa niitä kaikkia käyttää, astioita on liiankin kanssa. Uutta ei ole kiire saada valmiiksi, on aikaa keskittyä kaikkeen sellaiseen mitä voisi vielä itse tehdä ja opetella. Opittava ei heti lopu vaan aina tulee uusia alueita joita voisi harrastella. Miten olisi vaikka vaakunatiede tai jousiammunta ...tai ehkäpä kasvivärjäys tai savenvalanta. Jospa tutkisinkin keskiajan ruokakulttuuria tai opettelisin soittamaan tanssikappaleita. Tai miten olisi keskieurooppalainen paviljonkiteltta? Sitten voisi mennä telttaleireillekin! Tylsistymään ei varmasti pääse, sitä voi harrastella niin paljon eri asioita tämän aiheen ympärillä.
Ainoa mitä siis tarvitset, on kiinnostus. Ei tarvitse olla historiantutkija taikka keskiaikaprofessori liittyäkseen seuraan. Kyllä apua löytyy ja oppivaa opastetaan. Ja väkisinkin oppii vähitellen. Eihän sitä kukaan voi alussa tietää kaikkea.
Takana paviljonkiteltta
Mikä siinä viehättää?
On vaikea kertoa miksi keskiajan harrastaminen kiehtoo. Ehkä se on se tapahtumien tunnelma, ehkä mukava porukka. Tai jos se onkin kaikki mitä tämän harrastuksen parissa voi oppia. Taikka keskiajan erilainen kulttuuri. Uudet kokemukset tai kaikki hauska jota yhdessä voidaan tehdä. Jokaisella on varmastikin erilainen näkemys aiheesta. Siksi neuvoni onkin: tule ja koe! Elämystä on vaikea kuvata, siksi se täytyykin itse nähdä ja olla mukana.
Vaikeaa on myös selittää miksi keskiajan historian elävöittäminen on erilaista kuin keskiaika-larppaaminen. Osa aktiiveistamme käy roolipeleissä ja liveroolipeleissä useamman kerran vuodessa, ehkä se kertoo jotain. Kumpaakin voi harrastaa ilman että ne käyvät ristiin toistensa kanssa.
 |
|
