Wiikinkipidot 2004

 

Vaikka kuinka ajattelin lähteneeni ajoissa, ilta oli jo pimentynyt, kun vihdoin ja viimein pääsin pitopaikalle.

Sain apua tavaroitteni purkuun, joten suoriuduin siitä epätavallisen nopeasti. Vaihdoin soveliaampaa päälleni ja menin miettimään vankkureitteni sijoitusta pimeään ja vetiseen metsään. Lopulta sellainen löytyi ja survoin vankkurini huolettomasti muutaman männyn ja koivun väliin. Sain puhuttua tuvassa itselleni alalaverilta nukkumapaikan ja levitin omaisuuteni.

Kun oli saatu väki paikalle ja paikat järjestykseen, aloitettiin syöminen. Ja juominen. Tuli paloi takassa räiskähdellen ja loi mukavan tunnelman lämmön lisäksi. Sauna yllätti vetämättömyydellään, mutta siitäkö me välitimme. Savusaunahan se olla pitää! Tosin löylyjä ei kyllä saatu nimeksikään, kumpanakaan päivänä. Mutta saatiin lämmitellä ennen pesua. Pesuhuone oli * k y l m ä *. Siinä sitten syötiin ja juotiin, kunnes nukahdettiin ja aamun valjettua aloitimme taas. Simat ja oluet loppuivat suruksemme toisena päivänä illasta ja jouduimme turvautumaan omiin juomiin. Ihmeellistä, vaikka juotavaa oli pantu reilusti enemmän kuin viime kerralla ja juojiakin oli vähemmän, niin silti ne vain loppuivat kesken. Olisikohan niillä kolmella kiertävällä juomakiululla ollut jotain osasyytä juomien nopeaan hupenemiseen? Niin ja niillä lauluilla?

Laulu alkoi suunnilleen samoihin aikoihin kuin kiulujen kiertäminenkin ja iltaa kohden meno vain yltyi. Meitä ihastutti soitollaan myös säkkipillin soittaja, jonka nimeä en häpeäkseni muista. Häneltä löytyi paljon muitakin soittimia ja saimme nauttia soitannosta pitkälle yöhön.

Saunaa oli lämmitetty, tai siis savustettu lämpimäksi, jo päivällä naisia varten. Olin jo saanut mukavan hiilloksen aikaiseksi ja odottelin sen vielä hiukan laantuvan ennen kuin huutaisin naiset saunaan ja tuulettaisin savut häkälöylyjen jälkeen. Mutta kun olin ollut haukkaamassa raitista ilmaa, oli joku sillä välin ystävällisesti tunkenut saunanpesän niin täyteen puita, ettei luukku edes mahtunut kiinni. Karmeasti manaten kohensin lattian rajassa maaten useasti pesää, kunnes sain luukun kiinni. Savua oli jo koko saunan täydeltä ja silmät vettä valuen, kohennuskalikka edelleen kädessäni, marssin tuvan kulman taakse hakemaan syyllistä. Mahdoin olla karmea näky, sillä syyllinen näytti pelästyvän minua ihan tosissaan, varsinkin kun kalautin kalikalla tuvan pieleen sanojeni vakuudeksi. Tämän jälkeen en uskaltanut poistua saunan ovelta, vaan seisoin siinä niin kauan, että saunaan saattoi mennä löylyttelemään. Ja kun naiset olivat saunoneet ja olin saanut heidät pestyä, aloitin lämmittämään saunaa miehiä varten. Ilta oli jo pimentynyt ennen kuin miehet saunaan pääsivät. Muutama hämmästeli sitä, että olin heitä siellä pesemässä, mutteivät sentään karkuun juosseet... Saatuani viimeisenkin körilään pestyä, kävin lämmittelemässä saunassa ja saatuani varpaani lämpimäksi, peseydyin lopulta itsekin.

Ihmiset alkoivat väsyä toisena iltana aikaisin, olisiko syy sitten ollut juomien tai edellisen illan pitkälle venynyt juhliminen, mene ja tiedä. Ruokaa tarjoiltiin ähkyyn asti ja minäkin kömmin laverille vatsani viereen melko aikaisessa vaiheessa yötä. En ehtinyt edes maistaa tsuparikia kaalilla...
Yöllä saapui vielä yksi vieras ja hän epäili hämmennyksissään tulleensa väärään paikkaan. Kaikkialla oli pimeää ja väki oli nukkumassa! Eikös täällä pidot pitänyt olla?!

Viimeinen aamu valkeni kuulaana ja raikkaana. Aamiaista tarjoiltiin runsaanpuoleisesti, mutta eipä siitä paljoa jäänyt jäljelle. Ihmeen nälkäistä porukkaa... Väki alkoi pakata tavaroitaan kasaan melko pian herättyään. Ja vähitellen oli tupa tyhjenemään päin ja aloitettiin paikkojen siivous. Sauna savustettiin kertaalleen ja jäin viimeisten joukossa vielä saunomaan. Mutta sitten oli minunkin lopulta otettava suunta kotia kohti.

 

--- Lauretta of Palatine ---