Viikinkipidot 2003 - Kroniikka

 

Ilta oli jo pimentynyt saapuessani pitopaikalle. Olisin mennyt pitopaikasta, ellen olisi sattunut huomaamaan Jarl-Erikin ja kahden neitosen lyhtyjä. He olivat juuri purkamassa tavaroitaan omista vankkureistaan. Iloisesti jutellen lähdimme kipuamaan jyrkkää polkua kantamuksiemme kanssa. Minä tosin sain apua oman korini (yhden niistä) kantoon. Miehet osaavat olla hyvin avuliaita, kun sille päälle sattuvat. Tulet näyttivät polun paikan ja turvallisimman reitin päästyämme uskomattoman kiviselle pihalle. Jätit olivat olleet melko omituisella tuulella viskoessaan näin paljon kiviä yhteen paikkaan.

Sisällä oli vilpoista ja savuista, kunnes tuli saatiin kunnolla syttymään ja piippu vetämään. Illemmalla olikin lämpöistä istuskella pöydän ääressä syöden herkullista paistosta, lanttutuuvinkia, hapankaalia ja leipää nokkos- ja valkosipulivoilla. Suuta makeuttamaan saimme niin hyvää omena-vadelma-paistosta, että tämäkin nainen otti enemmän kuin jaksoi syödä. 

Siinä sitten iltaa istuttiin ja nautittiin simaa sekä olutta. Juomanlaskijan julmassa virassa jouduin kieltämään molempien ylettömän juonnin, jotta ne olisivat riittäneet seuraavan päivän pitoihin. Onneksi oli lohdutukseksi mehua ja vettä…  Illalla lämpeni sauna ahkeran vedenkannon jälkeen. 

Nukkumaan kömmittiin pitkälle laverille, jossa oli väkeä enemmän kuin tarpeeksi. Mielenkiintoiseksi yöstä teki yhden naapurin kuorsaus ja toisen vauhdikas pyöriminen. Niin ja sainhan minä kesken unien ystävällisiä ohjeita siitä, että voisin tökkiä kuorsaavaa naapuriani.

Seuraava aamu valkeni harmaana ja hämyisenä. Pikkuhiljaa alkoi väki heräillä ja syödä ahkeran keittiöväen tekemää aamiaista. Nälkä kaikkosi kauas syötyämme kanapaistosta pekonilla ja sipulilla. Lisäksi tarjoiltiin munia ja leipää valkosipuli-voin ja tuorejuuston kera.

Pihalta alkoi kuulua kalinaa ja mätkimisen ääniä. Välillä sekaan mahtui hurjaa huutoakin. Ei, meidän kimppuumme ei hyökätty, vaan aseistautuneet miehet olivat pitoväkeä, joka harjoitti sotataitojaan toisiaan vastaan. Melko pian kerääntyi kiville istumaan joukko naisia katselemaan urhojen harjoittelua. Muutamilla oli mukanaan käsitöitä, ja ulkonahan oli parempi valo kuin sisällä hämärässä. Minun neulakintaani edistyi hitaasti, olivathan silmäni aivan jossain muualla. Osa miehistä piti taukoa viikinkiteltan vieressä ja väittelivät mitä ilmeisimmin taitojensa paremmuudesta.

Sauna oli lämmennyt aamiaisen jälkeen ja naisten siellä ensin käytyä pääsivät  vähemmän ujot naiset sekä miehet pesulle. Vähitellen väki kerääntyi tupaan, jossa alkoi laulanta. Opittiin uusia lauluja, joista muutama alkoi jo elää omaa elämäänsä myöhemmin illalla, väen saatua kielen kannat irrotetuksi siman tahi oluen avulla. Laulaessa tulee hiki ja koska lämpökin tuvassa nousi tasaista tahtia, alkoivat kannut tyhjentyä ja laulutaito parantua.

Varsinaisten pitojen alkaessa oli juomanlaskijalla pulma. Alkoi nimittäin se laskettava juoma loppua. Siinä sitten yritin kitsaasti täytellä kannuja, vaan niinhän sit-ten lopulta kävi, että juoma loppui kesken pitojen. Hiirenhiljaisuus kesti sydämenlyönnin verran ilmoitettuani, että tästä lähin kannuissa olisi tarjolla vain vettä. Jostain nurkasta taisi kuulua epäuskoinen - Mitä?

Kauaa ei tietoa murehdittu, vaan pidot jatkuivat. Syömistä oli paljon ja se oli hyvää! Kinkkua kelpasi leikata ja jotkut jopa olivat niin nälkäisiä, etteivät edes poistuneet sen vierestä, vaan laittoivat leikatun palan suuhunsa ja syödessään sitä leikkasivat seuraavaa. Puolukat, ohra ja kaali-sipulimuhennos, jotka oli laitettu tarjolle höysteeksi, eivät tainneet saada heiltä edes silmäystä. Vaan kelpasivat meille muille! Piirakat olivat suussa sulavia, puhumattakaan mustikkapannukakusta. Kaiken tämän päälle ryystettiin piimää ja vettä. Kyllähän sitä väkevämpääkin alkoi pitoväen povelta löytyä, ei loppuiltaa ihan kuivin suin tarvinnut olla.

Väen saatua vatsansa täyteen osa kerääntyi viikinkiteltalle, osa muodosti vilkkaasti keskustelevia ryhmiä. Ja saunakin lämpeni taas. Illan vaihtuessa yöksi ja unen painaessa silmää, en edes harkinnut laverille kömpimistä. Illalla oli tullut pitoihin lisää väkeä ja ajattelin sitä ahtautta ja kuumuutta, jonka täytyi vallita lavereilla. Joten asetuin lattialle vällyjen päälle ja hyvinhän se uni siinäkin tuli.

Päivä oli jo valjennut siinä vaiheessa, kun minä silmäni aukaisin siellä lattianrajassa. Ylös vääntäytyessäni huomasin, että aloin olemaan jo liian vanha näin ohuella alustalla nukkumiseen. Tämä siis tarkoittaa sitä, että minun on mitä ilmeisimmin hankittava lisää taljoja. Ikääntyminen käy kukkaron päälle.

Aamiaiseksi oli eiliseltä maittavaa metsäsienikeittoa leivän ja valkosipulivoin kera. Osa lastasi jo vankkureitaan ja lähtivät kohti kotia, ennen kuin uneliaimmat pääsivät ylös vuoteelta. Tunnelma alkoi olla haikea, kun hyvästejä piti sanoa ystäville, joita näkee ties koska seuraavan kerran. Puolenpäivän jälkeen alkoi tuvan ja pihan siivous. Loputkin tavarat kannettiin vankkureihin ja matka alkoi, kun vielä oli päivännäköä jäljellä. Kotimatkalla tuli mieleen edellisten päivien tapahtumia ja vakaasti päätin olla seuraavissakin viikinkipidoissa juhlimassa.

 

--Lauretta of Palatine--