Tulijuhla 2007
Luhtaanpirtti,Nastola
Viimeisen vuoden sisään pyörrevirtalaiset ovat osoittautuneet uteliaaksi porukaksi: niin tälläkin kertaa, sillä jälleen kerran uskallettiin lähteä juhlimaan paikkaan, joka oli juhlijoille entuudestaan tuntematon. Paikalle saapui väkeä suorastaan tungokseen asti: juhlasalissa onneksi oli paljon tilaa eivätkä kyynärpäät väen väkisin hakeutuneet viereisen ruokailijan soppakulhoon, mutta nukkumahuoneessa tunnelma oli niin tiivis, että siellä sai tosissaan katsoa, oliko yön pimeydessä kaatumassa omaansa vaiko jonkun toisen petiin. Mikä lie saanut kansan näin sankoin joukoin liikkeelle – olivatko kaikki aavistaneet, että paronikunnassa puhalsivat muutoksen tuulet?
Juhla alkoi tarpeellisten tiedotusten jälkeen hieman ennen keskiyötä - aatelisneuvoston tapauksessa lievällä paniikilla, sillä aikaa aateliskokouksen pitämiseen saunalla oli noin 15 minuuttia ja jostain kumman syystä ne tarpeellisimmat paperit tuntuvat aina olevan jossain muualla kuin siellä, missä niitä tarvittaisiin. Kokoustajat kaivelivat ahkerasti aivolokeroitaan ja loppujen lopuksi ei nokka kauaa tuhissut, kun tärkeimmät päätökset ja pohdinnat oli jo saatu tehtyä.
Keskiyön aikaan kaikki kokoontuivat hiljaiseen hetkeen, joka pidettiin joukosta poisnukkuneen ystävän ja urhean sotanorsun, Haraldin, muistoksi. Kaunis laulu, rauhallinen tunnelma ja kynttilöiden pehmeä valo täyttivät juhlasalin, missä kaikki noin 70 juhlaan saapunutta olivat paikalla.
Hiljaisen hetken jälkeen kansa kokoontui ulos ja käveli hengityksen höyrytessä lyhyen matkan juhlatalolta metsän reunaan, missä roihusi suuri tuli ikään kuin muistuttamassa juhlan varsinaisesta aiheesta. Kahden Kuun pitäjän vouti julisti pitorauhan ja mainitsipa myös senkin, ettei olutta tahi viinaa sopinut juoda ennen paronillista hovia. Kansan keskuudessa kuului pieni kohahdus – hovihan oli odotettavissa lauantaina, sinnekö asti tässä olisi kuivin suin oltava? Kun porukka palasi takaisin juhlatalolle, päätti paroni Tuura nostattaa kansan juhlamieltä pitämällä viikonlopun ensimmäisen hovinsa saman tien:
… Ja kansa oli tyytyväinen.
Vielä myöhemmin illalla juhlijat nauttivat hyvällä ruokahalulla iltapalaa, ja nyt kun oli hovikin jo ohitse, muutamat simahörpyt kävivät mainiosti palan painikkeeksi. Yöllä nukkumistilassa ei ainakaan ollut lämmöstä puutetta, ja muistankin siellä pohdiskelleeni että nimenomaan tähän juhlaan ompelemani uudet petivaatteet saavat todellisen tulikasteensa vasta sitten seuraavissa juhlissa – täällä ei juurikaan ollut peitolle tarvetta. Aamulla kokenut juhlija Peter kertoili mukanani olleelle, vastikään Pyörrevirtaan saapuneelle Eleonooralle, miten kokeneet juhlijat kyllä osasivat tuoksua aamulla keväiselle ruusutarhalle, olivatpa sitten nukkuneet yönsä missä tahansa. Juu, jokin siellä huoneessa aamulla tuoksahti, mutta en tiedä oliko kyse sittenkään ruusutarhasta…
Lauantaina pidettiin jo perinteeksi muodostuneet tiede- ja taidekilpailu, ja suurin osa omasta lauantaipäivästäni menikin tuomaristojen kokoamisessa. Samaan aikaan ulkona käydyssä jousiammuntakilpailussa Birgitta pesi Pyörrevirran uroot voittamalla koko kilpailun heidän nenänsä edestä. Tiede- ja taidekilpailussa Peter ja Rathar voittivat aseosion yhteisteoksellaan, pukuosion voittajaksi valittiin Linnive ja muut-osion voiton veivät Ingeborg ja Birgitta.
Ennen hovia kansalle tarjottiin päivälliskeittoa ja saunakin oli kuumana. Hovi päätettiin pitää ulkona, sillä syyskuun viimeiset päivät tarjosivat juhlijoille suorastaan loistavia ilmoja. Paroni Tuura ja paronitar Maria pitivät oman hovinsa, mutta sitten airuet yllättäen ensimmäisen hovin päätyttyä julistivat alkaneeksi hänen majesteettinsa, kuningas Henricus Rexin hovin. Jälleen kerran kansa kohahti: hänen majesteettinsa hovia ei Pyörrevirran mailla ollut muutamaan vuoteen pidettykään.
Hänen majesteettinsa hovissa kansalle kerrottiin, että kuningas oli nähnyt tarpeelliseksi kutsua paroni Tuuran muihin tehtäviin ja että Pyörrevirran paroniksi hänen tilalleen tulisi kuninkaallisella määräyksellä kaikkien hyvin tuntema Geraint MacNeb. Hän tulisi hallitsemaan yksin, mutta ei suinkaan ilman päteviä miehiä rinnallaan: Fremon Venetsialaisesta tuli lainopillinen ja Johannes Bremeniläisestä kirkollinen neuvonantaja.
Uuden ylhäisyyden ensimmäinen hovi pidettiin heti samalla hetkellä. Pormestarit, voudit ja kylänvanhimmat vannoivat uskollisuudenvalansa kämmenet miekalla – sikäli kun kaikki miekkaan ylettyivät, Pyörrevirrassa on jo niin monta kaupunkia, pitäjää ja kylää. Myös pitäjien voudit vaihtuivat tässä juhlassa, Kahden Kuun pitäjän voudinvirkaan astui lady Linnive von Lewenrodes ja Tuliwirran voudinvirkaan allekirjoittanut, lady Cecilia da Mare. Lady Ursula nostettiin aatelisten joukkoon ja Thorsten nimitettiin paitsi lautamieheksi, myös paronilliseksi pyöveliksi – toivokaamme, ettei kenenkään pää koskaan joudu hänen pölkylleen! Lord Claus von Falkenhaus tosin oli ongelmissa heti kättelyssä, kun mieheltä alettiin penätä huomattavan suurta, mystisesti kadonnutta rahasummaa. Miten käynee miehelle tulevaisuudessa…
Paroni Geraintin hovin loputtua nälkäinen juhlakansa sai ruokaa melkein heti – Matilda oli jälleen loihtinut maistuvan festuksen yhdessä apulaistensa kanssa. Hirvi-pekonipiirakka, kana ja juustomunakas jäivät omina suosikkeina mieleen, ja nälkä ei varmasti jäänyt kenellekään. Keittiöapulainen Marguerite aiheutti hilpeyttä jälkiruokaa esitellessään, kun iloinen ja puhelias juhlakansa ei millään meinannut malttaa kuunnella häntä tarpeeksi hiljaa – Marguerite saa kuitenkin usein viimeisen sanan ja niin nytkin, ne sanat kuuluivat näin: ”Joka tapauksessa, tässä on sahramipullaa, tukehtukaa siihen!” Hyväntuuliset juhlijat vain nauroivat eikä kukaan tukehtunut, mikä voidaan tietenkin laskea hyväksi aluksi paroni Geraintin hallituskaudelle.
Loppuyöstä kansa juhli sekä juhlatalon salissa että saunalla. Olin itsekin pitkän salissa istuskelun ja lauleskelun jälkeen aikeissa lähteä vielä saunalle, mutta en koskaan päässyt sinne asti: syyskuun yön taika vei minut mukanaan. Ulkona oli kylmä, mutta silti sieltä ei tehnyt mieli mennä sisälle. Sää oli kirpeä ja kirkas ja taivaalla näkyi satoja tähtiä. Istuimme Eleonooran kanssa pitkään juhlatilan ulkopuolella, ensin Kainin ja Adelen, sitten Florencian, Wilhelmin ja hänen ylhäisyytensä paroni Geraintin seurassa. Mikäli neito Florencian tiedot pitivät paikkaansa, kello löi kolmea siinä vaiheessa kun vihdoin kömmimme taas lämpimään nukkumatilaan.
Sunnuntaipäivänä oli kansan aika pakata kassinsa, nyssäkkänsä ja itsensä vankkureihin ja jättää taakseen hänen ylhäisyytensä Geraint MacNebin hallituskauden ensimmäiset – mutta ei varmastikaan viimeiset – juhlat.
Kirjoitti ylös tammikuussa MMVIII
Lord Tuura ja Lady Maria von Falkenhausin hallituskauden päättyessä
Geraint MacNebin tullessa Pyörrevirran paroniksi
Lady Cecilia
