Tulijuhla 2006

  Lohilammen leirikeskus,
 Sammatti

Yön synkkä pimeys, talven makea tuoksu
Kalvennen keltaiset lehdet, tulenliekin väriset
Pois pimeys saatettakoon, valolla valkeutta varjeltakoon
Tulijuhlalla toivotettakoon, talven lepoon tuuditettakoon
Seuraava kevät, seuraava kesä - tulevan vuoden vilja ja kaurat
- nyt teroitetaan aurat ja sauvat

 Fremon Venetsialainen

 

En tiedä, kauanko järjestäjät olivat jo ehtineet olla työn touhussa, kun itse saavuin perjantaina juhlapaikalle Magnuksen vankkureissa, mutta meidän jälkeemme porukkaa alkoikin sitten virrata tasaiseen tahtiin ja vankkuripiha täyttyi nopeasti. Väki majoittui joko kaksikerroksiseen päärakennukseen, jonka yläkertaan kunnostettiin tunnelmallinen - ja lämmin! - juhlasali, tai sitten erilliseen nukkumarakennukseen, jossa oli kuulemma oikeasti läpi juhlan rauhallista vetää hirsiä.

Koska juhlapaikan paloturvallisuusmääräykset olivat kovemmat kuin yhdessäkään aikaisemmassa juhlassa, suurinta huomiota alkuinfossa keräsivät Dunglanin valmistamat hienot ledilyhdyt, joiden aidonoloisesta valossa saimme nauttia juhlimisesta ilman huolen häivää. Pian infon jälkeen, noin kymmenen maissa illalla, viimeisetkin sähkövalot napsautettiin sammuksiin ja aikakautisuus saattoi alkaa.

Perjantai-iltana herätettiin uudestaan henkiin aatelisneuvosto, jonka käsissä tästä juhlasta eteenpäin on heidän ylhäisyyksiensä paronillisten kaikenlainen avustaminen, uusien aatelisten ja lautamiesten pähkäily sekä muut vastaavanlaiset velvollisuudet. Tällä erää muodostettu aatelisneuvosto on jäsenistöltään seuraavanlainen:

Hyvästä seurasta nauttimisen ja iloisen keskustelun lomassa juhlakansa sai illalla syödäkseen Peterin loistavia kehuja kerännyttä borssikeittoa, joka yhdessä smetanan kanssa vei kielen - ja kaiken muunkin - mennessään jopa siinä määrin, että viimeiset smetanan perään haikailleet joutuivat tosissaan kaapimaan kipon reunoja. Osa väestä lähti alas rantaan nauttimaan saunasta, osa jäi turisemaan mukavia juhlasaliin. Pikkulinnut lauloivat minulle, että kun viimeiset palasivat saunalta, oli juhlatiloissa nukkuvien tuhinaa lukuun ottamatta jo hyvin hiljaista.

Lauantaiaamusta minun on paha kertoa mitään, sillä olin viimeinen, joka huoneessamme sai nostettua päänsä tyynystä. Niin hyvin maittoivat unet mukavan perjantai-illan jälkeen! Herätessäni oli alakerran isoimpaan huoneeseen kokoontunut innokas käsityöporukka, joka samalla opetteli Lady Linniuen johdolla laulamaan ala-saksan murteella.

Käsitöiden tekoon tuli tauko, kun ensimmäiset paronilliset Turnajaiset julistettiin alkaneiksi. Ulkona ruohikolla ottivat toisistaan mittaa Lord Rathar, Lord Mikael ja Magnus MacFenton yhteensä neljässä lajissa. Uteliaita katsojia urhoille riitti - ainoa, jonka silmät eivät seuranneet tiiviisti Turnajaisten tapahtumia, oli Jehannetten syliin nukkumaan päässyt paikallinen kissa.

Turnajaisten lajit olivat seuraavat: 1) Jousiammunta liikkeestä varsi- tai jalkajousella, 2) Seipään heitto kohti maalia, 3) Omenan pilkkominen miekalla liikkeestä ja 4) Merimiespaini. Valitettavasti Lord Ratharin taisto jäi kesken seipään heiton kohdalla, niin voimakkaasti hän viskaisi että käsi ei pysynyt vauhdissa mukana. Turnajaisten voittajana illan hovissa palkittiin Lord Mikael Pyörrevirtalainen, joka taitonsa todistaneena otti samalla vastaan paronillisen esitaistelijan velvollisuudet.

Mittelöinnin jälkeen kutsui sauna, ensin taistelijoita, sitten naisia ja lopulta kaikkia muitakin. Itse kävin Florencian kanssa kokeilemassa järven kylmyyttä, minulle riitti polviin asti kastautuminen, mutta Florencia pulahti kaulaa myöten! Saunan yhteydessä juhlatiloissa tarjottiin kansalle ruokaa, borschkeiton vaihtoehtona tällä kertaa oli linssi-hernemuhennosta. Valmistautuminen hoviin alkoi, väki pukeutui parhaimpiinsa ja lyhdyt sytytettiin, kun päivä alkoi taas painua mailleen.

Heidän paronillisten ylhäisyyksiensä Lord Tuura ja Lady Maria von Falkenhausin hovissa saivat ahkerat alamaiset tunnustuksia kuka mistäkin - Lord Mikael turnajaisvoitostaan, Freya työstään Linnanpihan hyväksi, Lord Rathar, Tuuri Suutari ja Karin ansioitumisestaan taide- ja pukukilpailuissa, ja annettiinpa Tuurille vielä tunnustusta tunikan muodossakin. Karin Magnusdottir otti vastaan hänelle myönnetyn lautamiesarvon, ja Anthony kohotettiin noviisista täysivaltaiseksi kaartilaiseksi. Heidän ylhäisyytensä myös nimittivät itselleen neljä neuvonantajaa, joiden kokemuksen avulla he saattavat jatkossa entistä paremmin hallita paronikuntaansa: Lady Leonillan, Lady Isidoran, Lord Celestinuksen ja Lord Dunglanin.

Hovin jälkeen keittiö ihastutti nälkäisiä juhlijoita kolmen kattauksen festuksella. Mykykeitto, piiraat, härkä punaviinikastikkeessa, lohi, haudutettu lanttu, porkkanat, ruusuvanukas, omenapiirakka kermavaahdolla… tätä ei-edes-ihan-kokonaista listaa lukiessa on helppo ymmärtää, miksi juhlaväki joutui löysäämään vöitään jo puolessa välissä festusta. Myös sauna oli jälleen kuumana, Pirkan simaa ja olutta oli tarjolla ja musiikkikin raikasi niin, että parempaa tunnelmaa tuskin kukaan olisi kaivannut. Tsuparikia tanssiessa kävi jo mielessä, että voikohan sitä tämän lujempaa enää edes laulaa ja jalkaa polkea, tai muuten me kohta löydämme itsemme alakerrasta lattian läpi pudonneina.

Juhlakansa viihtyi hereillä myöhään yöhön, ennen kaikkea saunan ja elävän musiikin siivittäminä. Monta uutta laulua tuli kuultua ja osa jopa itsekin opittua, siitä suunnaton kiitos Karinille ja Lady Linniuelle. Väen istuessa juhlasalissa myös neilikkaomenat kiersivät niin ahkerasti, että lopulta ainakin yhdestä omenasta oli pureskeltu paitsi neilikat, myös puolet itse omenasta. En tiedä, kuinka kauan väki viipyi hereillä, mutta siinä vaiheessa kun väsymys sai minusta itsestäni yliotteen, olin juuri saanut kuunnella Lady Linniuen ja Margueriten opettavaista runoutta, ja kello oli jo yli kolmen.

Sunnuntaina koti kutsui juhlijoita, ja hieman haikea olo jäi taas siitä, ettei upeasta tunnelmasta ehditty nauttia pidempään. Aamiaispöydässä riitti vielä edellisen illan herkkuja, ja Natalian paikalle tuomasta korillisesta upeita lautanauhoja lähti monta nauhaa juhlijoiden mukana uuteen kotiin. Halattiin, hymyiltiin, halattiin vielä uudestaan ja toivottiin, että näiden upeiden ihmisten kanssa päästään taas pian seuraaviin juhliin.

Karinille ja Lady Linniuelle suunnattomat kiitokset paitsi onnistuneesta juhlasta, myös musiikista, joka on tunnelmantuojana todella tärkeää. Mahdottoman suuret kiitokset myös kaikille keittiössä olleille, parempaa ei olisi voinut edes toivoa. Ja tietenkin loput kiitokset jaetaan ihan kaikkien paikalla olleiden kesken - ilman juhlijoita ei ole tunnelmaakaan.

Kirjoitti ylös lokakuussa MMVI
Lord Tuura ja Lady Maria von Falkenhausin hyvästi hallitessa
  Lady Cecilia

tak_paas.jpg (2489 bytes)