Baroness of Pyörrevirta

Tapahtui Wisbyssä, armon vuonna MMIV

Muutamaa viikkoa aiemmin Louhenkajoon oli saapunut naamioitu lähetti, joka oli toimittanut Hänen Majesteetilleen Louhenkajon kuninkaalle, Henricukselle kirjelmän, jossa Bernhard luovuttaa oikeutensa Ahvenanmaahan (Åland) kyseisen kirjeen haltijalle. Tästä väki oli kummissaan - kuka ihmeen Bernhard ja mitä tekemistä hänellä on Louhenkajon maiden kanssa - ja asia tulikin ilmi Wisbyn Nordriken kuninkaallisessa ja Pyörrevirran paronillisessa hovissa.

Paljastui että edellinen Nordriken kuningas oli myöntänyt uskolliselle alamaiselleen, valtakunnan vouti (riksdrots) Bernhardille suosionosoitukseksi Ahvenanmaan. Sittemmin Bernhard oli pelannut uhkapeliä Wisbyssä ja viinan sekä naisten humalluttamana hän oli uhkarohkeana lyönyt peliin ”kaiken tai ei mitään”, ja onnistunut häviämään pelin. Näin ollen hän oli vastapelurilleen luovuttanut asiakirjan, jossa lahjoittaa kaikki oikeutensa Ahvenanmaahan.

Bernhard siinä sitten hovin edessä kieltämään asiaa vaikka ei hänen jutuissaan mitään tolkkua ollut. Ei raasu muka muistanut illasta mitään, joten katsoi edelleen omistavansa oikeudet kyseiseen saareen. Tähän oli Louhenkajolaisilla muutama valittu sana sanottavanaan, ensinnäkään emme katsoneet että Bernhardilla oikeasti olisi alunperinkään ollut minkäänlaisia oikeuksia kyseiseen verotuskuntaan. Lisäksi jos hän kerran oli onnistunut alueen häviämään, on turha hänen hovin edessä julkeasti kaiken kiistää.

Renttu käyttäytyi kuin moukka, solvasi ja huusi hovin edessä kuin seuraavaksi mestattava. Aikansa Nordrikeniläiset ja Pyörrevirtalaiset tätä kovien sanojen teatteria seurasivat, kunnes hänen Nordrikeniläinen Majesteettinsa eli His Royal Majesty Wilhelm I ehdotti että annetaan Jumalan ratkaista asia.

Jumalan tuomio, kaksintaistelu, kavahti Pyörrevirran kansa, ja katseli pälyillen toisiaan. Paronittaremme, hänen ylhäisyytensä ja erinomaisuutensa Lady Isidora of Blackwater siihen vastaamaan, että hän ottaa haasteen vastaan. Haasteen vastaan, oma paronittaremme, kavahti Pyörrevirran kansa ja mittaili paronittaremme hentoa kaunista ulkomuotoa siirtäen katseensa valtavaan karjuun, herra Bernhardiin, jota me Pyörrevirtalaiset olemme leikiten jo monta vuotta kutsuneet Giantiksi (jättiläinen). Kaksi raastavaa päivää odotusta oli edessä. Kaksi päivää voitonvarmuutta uhkuvaa paronitarta. Kaksi päivää suunsoittoa tulevasta turpasaunasta. Kaksi päivää kansan pelkoa, toivoa ja rukouksia.

Koitti päivä kaksintaistelun. Hänen paronittaruutensa saapui taisteluareenalle viime tingassa, aivan kuin tahalteen hermostuttaen vastustajaansa. Bernhard luuli jo saaneensa luovutusvoiton ja kekkuloi pitkin helteistä kenttää kuin sulan hattuunsa saanut, kun Lady Isidora saapui telttojen välistä ripein askelin paikalle. Paronittaren kasvot olivat ilmeettömät, hampaat purtu yhteen ja kulmat tiukkana. Miekka alhaalla hän ilmoitti jättävänsä armosta Bernhardin eloon hänen majesteettinsa pyynnöstä, ja ainakin toisen jalan jäljelle Bernhardin vaimon kauniista aneesta johtuen. Sitten hän nosti miekkansa, huusi ja hyökkäsi.

Mies perääntyi niin nopeasti että meinasi sotkeutua jalkoihinsa. Hän yritti paniikinomaisesti torjua nopeita ja voimakkaita iskuja. Muutaman iskun hänkin pääsi lyömään, mutta paronittaremme rankaisi siitä lopettaen taiston lyhyeen. Bernhard lensi selälleen ja miekka pysähtyi aivan hänen kaulansa viereen. Sitten hän ähisi ja puhkui kunnes sai sanoja suustansa. Niin Bernhard julisti luopuvansa kaikista vaateistaan Ahvenanmaata kohtaan. Nordriken kuningas, hänen majesteettinsa Wilhelm I julisti tuloksen olevan viimeinen päätös saariasiaan ja poistui paikalta voivotellen raskaita hallintoaikoja.

Suuren voiton kunniaksi nöyrin alamainen sanoitti pienen laulun. Tämän hän myös opetti muille Pyörrevirtalaisille, ja tällä laululla riemastutettiin ...tai no, ainakin nauratettiin (vai oliko se itkua?)...leirin aikana myös hänen majesteettiaan.


Baroness of Pyörrevirta
(sävel Pyörrevirran Brandle, sanoitus Serafina)

Charge baroness of Pyörrevirta
Bernhard must pay for
Åland he took so gladly
And gambled it away for
a strange man he cannot recall
now rudely denights it all
Oh baroness of Pyörrevirta
make the man remember

Giant man and small is maiden
she must not be underestimated
she will give your riksdrots
a good old TURPASAUNA!


kirjasi ylös Serafina