Pronssivalutapahtuma

Auringon ollessa korkeimmillaan väkeä alkoi virrata Loganin huvilalle. Kaunis kesäpäivä ja miesten tulevat taidonnäytteet saivat meidät odottamaan innolla tulevaa. Leonilla hääräsi keittiössä taikoen mitä makoisampia herkkuja kansalle ja miehet puhisivat palkeita rakennellen saapuessani paikalle. Joku oli piilottanut Loganin komeroon kokonaisen soittokunnan ja musiikki kaikui talosta aurinkoiselle pihalle viihdyttäen nauravia neitoja.

Auringon liikuttua monen puun ohitse miehet saivat ahjon ja palkeet lopulta valmiiksi ja kutsuivat ylpeänä kaikki rannalle katselemaan toimitusta. Niinpä laiturilla seisoville daameille olikin luvassa porkkanaa ja huveja miesten esitellessä kiiltäviä hauiksiaan ja valtavia voimiaan kun he jonottivat kilvan palkeita pumppaamaan. Pumppasi siinä yksi ja toinenkin ja sitten taas uudestaan se ensimmäinen, mutta ei saatu ahjoon tarpeeksi hehkua. Uromme alkoivat hiukan huolestua, mutta eivät sitä tietenkään yleisölle myöntäneet, vaan hymyilivät edelleen hampaitaan kirskutellen. Kävivät välillä ahjoon kurkkaamassa ja vakuuttelivat toisilleen, että "kuuma se on, kyllä se on kuuma" ja sitten taas kiireesti takaisin pumppaamaan. Vaikka kovasti töitä tekivät, ei pronssi alkanut sulaa.

Raavittuaan hetkisen epätoivoisena päätään Celestinus muisti, että Loganin komerossa oli soittokunnan lisäksi hurjana puhaltajana tunnettu kääpiö (lienee pasuunansoittaja) jonka hän hakikin apuun. Huristen kääpiö puhkui ilmaa monen tovin ja miehet olivat aivan vakuuttuneita, että kyllä se pronssi siitä vielä sulaisi. Hihkuen kävivät taas ahjoon kurkkimassa sillä seurauksella, että eräs nimeltämainitsematon Mikael sai melkein tukkansa tuleen kun ahjo syöksi hänen päähänsä kipinöitä. Mikaelin kivunkiljahdukset ja tanssi pitkin tanteretta muistuttivat ilmeisesti joutsenten soidinmenoja sillä suurikokoinen joutsen lipui salamana kaislikon takaa valupaikalle sadattelua kummastelemaan.

Leonillan loistavat ruuat houkuttelivat yleisön siirtymään huvilalle päin ja urommekin meinasivat nälissään unohtaa valun kokonaan. Ruokahetki tosin oli tarpeenkin, olivathan miehet näännyksissään ja hengästyneitä kovasta kyykistelystä ja palkeiden nostelusta. Kävivät kuitenkin vielä muutaman kerran kokeilemassa "vielä viimeisen kerran ja jos se ei sula, niin sitten luovutaan ajatuksesta". Ähkivät ja puhkivat ja pyysivät kääpiötä puhaltamaan vielä muutaman yrityksen ajan ennenkuin se joutuisi takaisin komeroon. Ja kääpiö puhisi ja miehet kannustivat tulta, mutta pronssi ei ottanut sulaakseen.

Monen turhautuman ja kiroilun ja palaneen sormen jälkeen miehet luopuivatkin toivosta ja aukaisivat ahjon. Olivat saaneet valtavan määrän puuta palamaan ja jopa ahjon alla olevat kivat sulamaan ontoiksi repaleisiksi haperoiksi, mutta pronssimöykyt olivat entisellään. Ne olivat tummuneet ja tulikuumia, mutta niiden muoto ei ollut muuttunut miksikään. Miehet porisivat aiheesta ja kummastelivat pieleen mennyttä toimitusta. Taisi siinä lähteä myös koko tukku hiuksia kun päätään niin kovin raapivat.

Muutamat innostuivat tekemään saviastioita pihalla. Tämä operaatio tuotti jopa tulostakin sillä hyvin pian kuivauslaudalle ilmestyi näyttäviä kuppeja ja muita saviluomuksia.Uskaliain yritti jopa pikarin valmistusta savesta vieläpä onnistuen siinä. Savella leikkimisen jälkeistä sotkua siivottiinkin sitten vielä yölläkin. Jälkeenpäin totesin itselleni, että oikeastaan valkoinen mekkoni näyttääkin aika hyvältä kun sen joutuu värjäämään saven väriseksi.

Saatiin se hymy miestenkin kasvoille palaamaan kun kävimme ostamassa läheiseltä markkinapaikalta lohdutusjuomaa. Sitä juodessaan ja neitojen hieroessa kipeytyneitä lihaksia unohtivat urot kummasti takapakkinsa ja keskittyivät katselemaan pienessä laatikossa esiintyvien minikääpiöiden näytelmää Graalin maljan etsimisestä. Ja siellä oli paljon ilointia.

Logan ja Mikael ja muut halukkaat harjoittelivat pihalla veitsenheittoa ja jousiammuntaa. Epäilimme heidän harjoitelleen salaa ennen tapahtumaa, sillä se tuntui sujuvan heiltä niin hyvin. Mikael hämmästytti meitä myös taidonnäytteillään juomapullojen avaamisesta. Isäntä vain pelkäsi tuoliensa puolesta niiden jouduttua korkealle ilmaan avaajiksi.

Loppuillasta oli naisten vuoro olla urheita, sillä yksikään mies ei suostunut käymään meressä uimassa houkutteluista huolimatta. Tosin he ehkä pelkäsivät torjutun joutsenen hirvittävää kostoa. Toiveeksemme jäi uusintaottelu pronssia vastaan kunhan joku viisas keksii, että mikä meni pieleen. Ehkäpä ensi kerralla meillä on taituri opettamassa meitä.

Serafina de Castillon