Lausahduksia latinaksi

Tässä muutamia historiallisia lausahduksia Otavan tietosanakirjasta. Huomioikaa kuitenkin ettei kirjoitusasu ole oikea, osassa lauseita oli erikoismerkkejä joita ei tähän ole kirjoitettu.

listan kokosi Celestinus

(Toim.huom.: kirjoittajan tarkoittamat erikoismerkit lienevät olleet diakriitteja, joilla on sanakirjassa merkitty vokaalien pituutta ja tavujen painoja. Kirjoitusasu on siis aivan oikea, lausumisohjeet vain on poistettu. Pääsääntöisesti latinan ja suomen lausumissäännöt ovat samat; kiinnostuneet voivat tarkistaa eroavuuksia sivun alalaidasta.)

Abi male spiritus. Mene pois paha henki

Acta est fabula, plaudite! Näytelmä on ohi, taputtakaa (Augustus kuolinvuoteellaan)

Ars longa, vita brevis. Taito pitkä, elämä lyhyt (Hippocrates)
(Toim.huom.: Suosittu käännös on myös "Taide pitkä, elämä lyhyt". Tämä on sinänsä oikein, sillä latinan 'ars' voi merkitä niin taitoa kuin taidettakin. Kreikankielisestä alkutekstistä käy kuitenkin ilmi, että Hippokrates puhui nimenomaan lääkärin taidosta ja osaamisesta.)

Ave Caesar, morituri te salutant. Terve keisari, kuolemaan menevät sinua tervehtivät!

Bene vixit, qui bene latuit. Hyvin eli se, joka huomaamattomana eli

Citius, altius, fortius. Nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin

De gustibus non est disputandum. Makuasioista ei pidä kiistellä

Errare humanum est. Erehtyminen on inhimillistä

Ex nihilo nihili. Tyhjästä ei tule mitään

Fiat lux. Tulkoon valkeus

Gaudeamus igitur. Iloitkaamme siis

Gutta cavat lapidem. Pisara kovertaa kiven

Historia vitae magistra. Historia on elämän opettaja

In medias res. Suoraan asiaan (Horatius)

Integer vitae sceleriscue purus. Nuhteeton elämältään ja rikoksesta puhdas

Inter arma silent leges. Sodassa lait vaikenevat

In vino veritas. Viinissä totuus

Labor improbus omnia vincit. Sitkeä työ voittaa kaiken (Vergilius)

Mens sana in corpore sano. Terve sielu terveessä ruumiissa (Juvenalis)

Ne sutor supra crepidam. Suutari pysykööt lestissään (Aleksanteri Suuren hovimaalari Apelles)

Omnia vincit amor. Rakkaus voittaa kaiken

O sancta simplicitas. Oi pyhä yksinkertaisuus (Hus polttoroviolla)

Panem et circenses. Leipää ja sirkushuveja (Juvenalis)

Per aspera ad astra. Vaikeuksien kautta voittoon

Qualis rex, talis grex. Millainen kuningas sellaiset alamaiset

Quot capita, tot sensus. Niin monta mieltä kuin miestä

Quo vadis. Minne menet

Sint, ut sunt, aut non sint. Olkoot kuin ovat tai olkoot olematta (paavi Klemens XIV jesuiitoista)

Sit tibi terra levis. Kevyet mullat (haudallesi)

Ubi bene, ibi patria. Missä hyvä, siellä isänmaa (Aristofanes)

Vae victis. Voi voitettuja

Variatio delcetat. Vaihtelu virkistää

Verba volant, scripta manent. Sanat lentävät, kirjoitettu pysyy

Seuraavat lausahdukset on koottu Toivo Pekkasen oppikirjasta Elementa Lingua Latinae. Käännökset ovat kotikutoisia, lausahdukset kuitenkin klassista latinaa.

listan kokosi Susi

Dives est, cui satis est, quod habet. Rikas on se, joka on osaansa tyytyväinen.

Que nocent, docent. Vahingosta viisastuu.

Quod licet Jovi, non licet bovi. Mikä on luvallista Juppiterille ei ole luvallista härille.

Repetitio est mater studiorum. Kertaus on opintojen äiti.

Nihil est ab omni parte beatum. Mikään ei ole kaikin puolin onnellista.

Medicus curat, natura sanat. Lääkäri hoitaa, luonto parantaa.

Necessitas non habet legem. Hätä ei tunne lakia.

Pauci divitias contemnunt. Harva halveksii rikkauksia.

Semper avarus eget. Aina ahneen jostain puute.

Latinan lausumisesta

Pääsääntöisesti latinaa ja suomea äännetään samalla tavalla. Poikkeuksia ovat lähinnä nämä:

• 'ae' ja 'oe' ("Caesar", "poena" rangaistus) äännetään klassisessa latinassa pitkänä 'e':nä. Jos kuitenkin a ja e kuuluvat eri tavuihin ("aer" ilma, "poeta" runoilija), ne äännetään erikseen.
• 'q' esiintuu vain yhdistelmässä 'qu' ("aqua" vesi), joka äännetään 'kv'.
• 'u' äännetään 'v':ksi, kun sen edellä on 'ng' tai 's' ("lingua" kieli, "suavis" suloinen -- poikkeuksena "suus", -nsa/-nsä)
• 'i' äännetään 'j', kun se esiintyy vokaalin edellä sanan tai yhdyssanan osan alussa ("ius", oikeus, "iniuria", vääryys)
• 'c' äännetään klassisessa latinassa aina 'k'.
• 'ch', 'ph' ja 'th' äännetään 'k', 'f' ja 't'.

Keskiajan latina poikkesi ääntämykseltään melkoisesti klassisesta Caesarin ja Ciceron latinasta. Pääsääntöisesti poikkeukset ovat nämä:

• 'c' ääntyi etuvokaalin (eli e, i ja y, sekä diftongit ae, oe) edellä 's' tai 'ts' (Caesar, Cicero => seesar/tseesar, siseroo/tsitseroo). 'ts' -ääntämystä käytettiin Saksassa, ja aluksi myös Ranskassa. 1200-luvulla Ranskassa alettiin suosia 's' -ääntämystä, joka sitten levisi myös Pohjoismaihin.
• 'sc' ääntyi etuvokaalin edellä 's' ("scaena", näyttämö).
• 't' ääntyi 'ts', jos sitä seurasi 'i' + vokaali ("amicitia" ystävyys, "divitiae" rikkaus).

Lähde: Toivo Pekkanen, Ars Grammatica, 3. painos. Helsinki: Yliopistopaino. 1998

koosteen laati Susi

Takaisin hupisivulle